8 Muharram – kuvernöörin Ubaydullah ibn Ziad käsky hyökätä imaami Husainia (as) vastaan

Yazid ibn Husain Hamdani tapasi komentajan Omar ibn S’ad

8 Muharram 61 Hijran vuonna imaami Husainin (as) ja hänen kumppaneiden veden saanti oli estetty. He kärsivät kovasta janosta aavikon äärimmäisessä kuumuudessa ja lapset itkivät veden puutetta.[1, 2] Vettä ei ollut saatavilla imaami Husainin (as) leirissä[2].

Kun jano kävi sietämättömäksi erityisesti imaami Husainin (as) seurueen lapsilla, imaamin (as) kumppani Yazid ibn Husain Hamdani sanoi imaamille (as): ”Sallikaa minun käydä Omar ibn S’adin luona keskustelemassa vedestä; Ehkä hän muuttaa tämän päätöksen!” Imam (as) vastasi: ”Sinun on päätettävä tämä asia, miten haluat.” Yazid Hamdani astui sisään Omar ibn S’adin telttaan tervehtimättä, jolloin Omar ibn S’ad sanoi: ”Oi Hamdani! Mikä on estänyt sinua tervehtimästä minua? Enkö ole muslimi enkä usko Allahiin ja Hänen Profeettaansa (S)?”[1]

Hamdani vastasi: ”Jos pidät itseäsi muslimina, niin miksi olet kapinoinut Pyhän Profeetan (S) jälkeläisiä (Ahl al-Bayt, as) vastaan, päättänyt tappaa heidät ja kieltänyt heiltä Eufratin veden, jota laakson eläimet juovat, etkä anna heille tätä vettä, vaikka he kuolisivat janoon? Oletatko uskovasi Allahiin ja Hänen pyhään Profeettaan(S)?” Omar ibn S’ad laski päänsä alas ja sanoi: ”Voi Hamdani! Tiesin, että tämän perheen kiduttaminen on laitonta (haram), mutta Ubaudullah on asettanut tämän tehtävän minulle! Nyt olen kohdannut erittäin vaikeita päätöksiä enkä tiedä mitä tehdä? Pitäisikö minun sulkea silmäni Reyn kuvernöörin paikalta, jota himoitsen? Vai pitäisikö minun liata käteni al-Husainin verellä, vaikka tiedän, että sen rangaistus on Helvetin tuli? Mutta Reyn kuvernöörin paikka on silmieni valo – rakkaani. Voi Hamdani! En näe sisälläni tarvittavaa taipumusta ja omistautumista, jotta voisin riistää itseltäni Reyn kuvernöörin aseman!” Yazid ibn Hamdani palasi, ilmoitti imaamille (as) tapauksesta ja sanoi: ”Omar ibn S’ad on valmis tappamaan sinut saadakseen Reyn kuvernöörin aseman!”[1]

Abbas ibn Ali ibn Abi Talib (as) lähti hakemaan vettä Eufratista

Imaami Husainin (as) leirissä janon aiheuttama itku lisääntyi joka hetki, jolloin imaami (as) kutsui veljeään Abbas ibn Ali ibn Abi Talib (as) ja antoi hänelle tehtäväksi mennä yhdessä 30 ratsumiehen ja 20 jalkamiehen kanssa hakemaan vettä heidän vesisäiliöihinsä. He lähtivät yön pimeimpänä hetkenä ja saapuivat Eufratin joelle. ’Amr ibn al-Hajjaj, joka vartioi jokea ryhmällään, näki miehen Nafi’ ibn Hilal al-Jamali tulevan ja kysyi syytä tuloonsa. Nafi’ ibn Hilal al-Jamali, joka oli Abbasin (as) joukon ensimmäisenä lippua kantaen sanoi, että hän tuli juomaan vettä, joka oli heiltä kielletty. ’Amr ibn Hajjaj oli sanonut, että hän voi juoda ja tyydyttää janonsa. Nafi’ ibn Hilal vastasi kuitenkin, että niin kauan kuin imaami Husain (as) ja hänen kumppaninsa ovat janoisia, ei hän ikinä tule juomaan vettä yksin.[1]

’Amr ibn al-Hajjajin sotilaat huomasivat muitakin Nafin seurassa, jolloin al-Hajjaj sanoi, että heidän ei tule juoda vettä, koska heille oli annettu tehtäväksi estää se. Abbas ibn Ali (as) kuitenkin määräsi jalkamiehet täyttämään vesisäiliöt. Kun al- Hajjaj ja hänen sotilaansa halusivat estää heiltä pääsyn vedelle, Abbas ibn Ali (as) ja Nafi’ ibn Hilal hyökkäsivät taistelemaan heitä vastaan. Jalkamiehet saivat muutaman nahkapussin vettä, mikä ei riittänyt edes lasten janon sammuttamiseen ja imaami Husainin (as) seurueen vanhemmat jäsenet eivät saaneet vettä juotavaksi seitsemännen Muharramin jälkeen. ’Amr ibn Hajjajin sotilaita oli loukkaantunut pahasti ja he kuolivat Nafi’ ibn Hilalin nuoliin. Imaamin (as) kumppanit olivat päässeet turvallisesti takaisin imaamin (as) luokse.[1, 2]

Imaami Husainin (as) ja Omar ibn S’adin tapaaminen

Imaami Husainin (as) pyynnöstä, imaami (as) tapasi Omar ibn S’adin yöaikaan paikassa, joka sijaitsee kahden vastakkaisen armeijan välissä. Imaami (as) määräsi kumppaninsa palaamaan leiriinsä ja hänen mukanaan olivat vain veljensä Abbas ibn Ali (as) ja poikansa Ali Akbar (as), ja samoin Omar määräsi sotilaansa palaamaan lukuun ottamatta poikaansa ja orjaansa. Imaami (as) sanoi: ”Oi S’adin poika! Taistelisitko kanssani etkä pelkää Allahia, kenen luokse palaat? Olen jonkun poika, jonka tunsit erittäin hyvin! Etkö eroaisi tästä ryhmästä ja liittyisi meihin? Tämä johtaisi siihen, että olet lähellä Allahia.”[1]

Omar ibn S’ad vastasi: ”Jos lähden tästä ryhmästä, pelkään, että he tuhoavat taloni.”[1]

Imaami Husain (as) sanoi: ”Rakentaisin sinulle talon.”[1]

Omar ibn S’ad sanoi: ”Pelkään, että he takavarikoivat omaisuuteni!”[1]

Imaami Husain (as) sanoi: ”Antaisin sinulle parempaa kuin siitä omaisuudestani, joka minulla on Hijazissa.”[1]

Omar ibn S’ad sanoi: ”Pelkään perheeni jäsenten hengen puolesta [ja pelkään, että Ibn Ziad tappaisi heidät kaikki raivossaan!”[1]

Kun Imaami Husain (as) tajusi, ettei Omar ibn S’ad muuta päätöstään, hän nousi ja sanoi: ” Mikä sinua vaivaa? Ottakoon Allah sielusi vuoteessa hyvin pian, eikä anna anteeksiantoaan sinulle tuomiopäivänä. Allahin kautta! Tiedän, että et söisi irakilaista vehnää paitsi pienen määrän!”[1]

Omar ibn S’ad vastasi naurunalaisesti: ”Ohra riittää meille!”[1]

Kuvernöörin Ubaydullah ibn Ziad käsky hyökätä imaami Husainia (as) vastaan

Omar ibn S’ad oli lähettänyt kirjeen kuvernöörille Ubaydullah ibn Ziad: ”Jos joku Daylamilaisista olisi esittänyt sinulle tällaisen pyynnön ja jos olisit hylännyt sen, olisit siinä tapauksessa sortanut häntä.”[1]

Ubaydullah ibn Ziad oli lukenut kirjeen kumppaneilleen ja yksi heistä, armeijan komentaja Shimr ibn Dhi l-Jawshan oli sanonut Ubaydullahille: ”Hyväksytkö sellaisen käytöksen Omar ibn S’adilta? Al-Husain on saapunut alueellesi läheisyyteesi. Allahin kautta, jos hän matkustaa tältä alueelta olematta uskollinen sinulle, hänestä tulisi päivä päivältä yhä voimakkaampi ja huomaat olevasi avuton pidättämään häntä. Siksi älä ota sitä häneltä vastaan, koska se johtaisi tappioosi! Jos hän ja hänen seuralaisensa eivät antaudu käskyjesi alle, voit vapaasti päättää heidän rangaistuksestaan tai armahduksestaan.”[1]

Ubaydullah oli samaa mieltä, jolloin hän kirjoitti kirjeen Omar ibn S’adille luettavaksi imaami Husainille (as): ”En lähettänyt sinua al-Husainin luokse suojellaksesi häntä pahalta tai pitkittämään tehtävää ja tehdäkseen hänet toiveikkaaksi vapaudesta ja eloon jäämisestä. Jos hän ja hänen kumppaninsa ovat valmiita antautumaan käskyilleni, niin lähetä heidät luokseni. Jos he eivät ole, niin hyökkää heitä vastaan sotilaidesi kanssa ja leikkaa heidät palasiksi miekallasi, koska he ansaitsevat sen! Kun olet tappanut Al-Husainin, tallo hänen ruumiinsa hevosen kavioiden alla, koska hän on katkaissut perhesiteet ja on sortaja! Tiedän, että hänen ruumiinsa tallominen hevosen kavioiden alla ei aiheuta mitään vahinkoa hänelle, tästä huolimatta tämä on määräykseni, joka täytyy toteuttaa! Jos noudatat käskyjäni, sinut palkitaan, mutta jos osoitat tottelemattomuutta, siirry armeijasta sivuun ja luovuta vastuu miehelle Shimr Dhu’l Jawshan, jolle olen myöntänyt määräykseni. Rauha!” Ubaydullah vaati joukoiltaan, että jos Imaami Husain (as) ei antaudu hänelle, armeijan tulee hyökätä häntä vastaan. Ja jos Omar ibn S’ad ei ole valmis hyökkämään imaamia (as) vastaan, tulee miehen Shimr ibn Dhi l-Jawshan ottaa Omar ibn S’adin armeijan komentajuus ja katkaista Omarin kaula ja toimittaa hänen päänsä Ubaydullahille.[1]

Edellinen artikkeli: 7 Muharram – Imaami Husainilta (as) ja hänen kumppaneiltaan estettiin veden saanti

Seuraava artikkeli: 9 Muharram – Imaami Husainin (as) viimeinen päivä ennen marttyyrikuolemaa

Lähteet

[1] Ali Nazari Munfarid 2011. The Story of Karbala. Englanninkielinen käännös Sayyid Hussein Alamdar. Ansariyan Publications, Qum. Sivut 188–193.

[2] A.K. Ahmed. The Hidden Truth About Karbala. Al-islam.org. Saatavissa: https://www.al-islam.org/hidden-truth-about-karbala-ak-ahmed-bsc-bl/chapter-20-seventh-and-eighth-muharram (Luettu 26.7.2023)