Shiia – todellinen merkitys

Shiialaisuus islamin toisena päähaarana

Maailmassa on noin 2 miljardia muslimia. Shiialaisuus määritellään yleisesti islamin toiseksi päähaaraksi, joka on lukumäärältään pienempi muslimiryhmä, kattaen noin 10 % kaikista muslimeista eli noin 200 miljoonaa shiiamuslimia. Suurin osa muslimeista on sunnimuslimeita (75–90 %), jotka kuuluvat sunnalaisuuteen. Näiden kahden islamin päähaaran yleisenä erona pidetään sitä, kuka on nähty Profeetta Muhammadin (siunaus ja rauha hänelle ja jälkeläisille, arab. صَلَّى ٱللّٰهُ عَلَيْهِ وَآلِهِ وَسَلَّمَ, ṣallā llāhu ʿalayhī wa-ʾālihī wa-sallama, S) seuraajana, uskovien johtajana, kalifina. Vuonna 632 jKr. syntyi erimielisyys siitä, kenen tulisi seurata profeetta Muhammadia (S).[1]

Shiiojen mukaan profeetta Muhammad (S) oli nimennyt seuraajakseen serkkunsa ja tyttärensä Lady Fatima Zahran (rauha hänelle, arab. سَلَامُ ٱللّٰهِ عَلَيْهِ‎, salāmu llāhi ʿalayhi, sa) aviomiehen imaami Alin (rauha hänelle, arab. عَلَيْهِ ٱلسَّلَامُ, ʿalayhi as-salāmu, as). Sunnit puolestaan uskovat, että seuraaja oli Abu Bakr.[2]

Shiia-termin määritelmä

Sana shiia (arabiaksi شيعة, shīʿah) on johdettu arabiankielisestä sanasta at-tashayyu (التشیع), joka tarkoittaa seurata. Suurten arabian sanakirjojen, Al-Qāmūs ja Lisan al-ʿArab, mukaan, shiia tarkoittaa henkilön ystävää ja seuraajaa. Toisen määritelmän mukaan, sanakirjassa Taju ’l-’urusin, shiia tarkoittaa ryhmää henkilöitä, jotka osoittavat yksimielisyyttä jostakin asiasta. Arabiakielinen sana shīʿah kuvaa sekä yksikkö- että monikkomuotoa sekä maskuliini- että feminiini sukua.[2]

Shiia Pyhässä Koraanissa

Shiia on virallinen sana, jota Allah (ylistys Hänelle, arab. سُبْحَانَهُ وَتَعَالَىٰ, subḥānahu wa-taʿālā, swt) käyttää Koraanissaan Hänen parhaista palvelijoistaan, korkea-arvoisista profeetoistaan ja heidän seuraajistaan.[3] Pyhässä Koraanissa shiiaan eli seuraajaan, viitataan seuraavassa Koraanin jakeessa (28:15):

فَوَجَدَ فِيهَا رَجُلَيْنِ يَقْتَتِلَانِ هَٰذَا مِنْ شِيعَتِهِ وَهَٰذَا مِنْ عَدُوِّهِ

”Siellä hän [Musa (Mooses, rauha hänelle)] näki kahden miehen taistelevan, yhden hänen seuraajiensa joukosta ja toisen vihollisiensa”

Jakeessa sana شِيعَتِهِ (shii’atihi) tarkoittaa hänen seuraajiaan. Toisessa Koraanin jakeessa (37:83) sanotaan:

وَإِنَّ مِن شيعَتِهِ لَإِبراهيمَ

”Ja totisesti Abraham oli hänen [Nuh (Nooan, rauha hänelle)] seuraajiensa joukossa”

Yllä mainitut jakeet ovat käyttäneet shiia-termin yksikkömuotoa, yksi seuraajaryhmä, jolloin shiia tarkoittaa joukkoa seuraajia. Tämä tarkoittaa, että sillä on erityinen merkitys, kuten Nooan shiiat (as) ja Mooseksen shiiat (as). Shiiaa on käytetty erityisesti imaami Alin (as) seuraajista. Ensimmäinen henkilö, joka käytti shiia-termiä, oli itse Allahin lähettiläs, Profeetta Muhammad (S). Profeetta (S) on sanonut imaami Alille (as): ”Ilosanoma, Ali! Totisesti sinä ja kumppanisi ja sinun shiiasi (seuraajasi) olette paratiisissa.”[3]

Shiia uskoo Allahiin, Allahin lähettilääseen Profeetta Muhammadiin ja Profeetan 12:sta seurajaan, imaamiin

Shiiamuslimi uskoo yhteen Jumalaan, Allahiin (swt) ja tottelee Kaikkivaltiaan Allahin käskyjä. Lisäksi shiia uskoo Allahin lähettilääseen Profeetta Muhammadiin (S) sekä Profeetan 12 lailliseen seuraajaan, imaamiin eli muslimijohtajaan (as), jotka Allah on valinnut hallitsijoiksi maan päälle. Shiia noudattaa imaamien käskyjä ja opetuksia.[4, 5]

Imaameista ensimmäinen on Profeetta Muhammadin (S) serkku ja Profeetan (S) tyttären Lady Fatima Zahran (sa) aviomies imaami Ali (as). 12 imaamia kuuluvat Profeetan (S) jälkeläisiin, joita kutsutaan Ahlul Baytiksi (arab. أَهْل ٱلْبَيْت, Ahl al-Bayt, rauha heille). Lisäksi Profeetan (S) tytär Lady Fatima Zahra (sa) kuuluu Ahlul Baytiin. Shiiat rakastavat ja seuraavat Ahlul Baytia. Ahlul Baytin jäsenet (rauha olkoon heille) ovat puhtaita ja synnittömiä, jotka ovat omistaneet koko elämänsä Allahille.[4]

Shiian ja Ahlul Baytia rakastavan tai ihailijan välillä voi olla ero

Shiialaisuutta ei määrittele ainoastaan uskominen, ihaileminen ja rakkaus Ahlul Baytia (as) kohtaan[6]. Shiian ja Ahlul Baytin ihailijoiden (Mohibs) välillä on ero. Shiiat ovat saavuttaneet korkeamman aseman niin tiedossa kuin hyvissä teoissa. Vaikkakin nämä ominaisuudet olisi täytetty, kertomusten mukaan ei tällaiset ihmiset pitäneet sopivana kutsuttavan itseään Ahlul Baytin shiioiksi. Tästä esimerkkinä on se, kun kerran 6:nnen imaami Ja’far Sadiqin kumppaneihin kuuluvat Muhammad bin Muslim ja Abu Karibatul Azdin menivät tapaamaan Qazi Shareekia. Shareek katsoi heitä ja sanoi: ”Nämä kaksi ovat Ja’fari ja Fatimi!” [Ahlul Baytin shiat (as)]. Tämän kuultuaan molemmat (Muhammad bin Muslim ja Abu Karibatul Azdin) alkoivat itkeä vuolaasti. Kun Qazi kysyi valituksen syytä, he vastasivat: ”Olet yhdistänyt meidät niin ylevään persoonaan [Imaami Ja’far Sadiq (as)]!. Onko meidän kaltaisiamme ihmisiä, joilta puuttuu hurskaus ja pidättymättömyys, verrattuna niin korkeaan ihmiseen? Mikä yhteys pölyllä on jumalalliseen olemassaoloon? (Persialainen sanonta) Olemme erittäin kiitollisia sinulle, jos hyväksyt vetoomuksen (etkä anna meille arvonimeä [shiia], jota emme ansaitse).”[7]

Todelliset shiiat ovat niitä, jotka seuraavat Imaameja (as). He osoittavat rakkautta ja kuuliaisuutta – uskollisuutta, tottelevaisuutta ja alistumista – Ahlul Baytille (as) ja heidän perusopetuksille. Rakkaus ja kuuliaisuus Ahlul Baytia kohtaan saa luonnollisesti seuraamaan Ahlul Baytia (as) uskonnollisissa asioissa, täyttämään asetetut velvollisuudet ja pidättäytymään kielletyistä asioista. Shiia jäljittelee Ahlul Baytia (as) niin teoissa, käyttäytymisessä kuin puhetavassa. Shiialta vaaditaan sekä rakkautta että toimintaa (hyviä tekoja), ja pelkkä rakkaus tai sanallinen väite ”Olen shiia” ei kuvaa shiiaa eikä se riitä Allahille (swt). Rakkaus kuitenkin suojaa omilta haluilta ja Saatanalta, koska kun rakastaa Ahlul Baytia (as), rakastaa myös Ahlul Baytin ystäviä ja samalla vihaa heidän vihollisiaan. Seuraava askel rakkaudessa on rakkauden ohjaamana tehdyt hyvät teot.[7]

Shiia islamin 7:s imaami, Musa Kadhim (as) on sanonut: ”Shiiamme ovat niitä, jotka seuraavat meitä (kaikissa suhteissa), kulkevat jalanjäljissämme ja jäljittelevät tekojamme.” Siten Ahlul Baytin (as) shiiojen uskon, tekojen ja hurskauden tulisi olla parempia kuin kenelläkään muulla (ei shiialla).[7] Allah (swt) on määritellyt sellaiset ihmiset ’Khairul Bareeya’ Pyhässä Koraanissa (98:7):

إِنَّ ٱلَّذِينَ ءَامَنُواْ وَعَمِلُواْ ٱلصَّـٰلِحَٰتِ أُوْلَـٰٓئِكَ هُمۡ خَيۡرُ ٱلۡبَرِيَّةِ

”Ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja, ovat epäilemättä luoduista parhaimpia.”[8]

Pyhän Profeetan (S) kerrotaan selittäneen, että ’Khairul Bareeya’ tarkoittaa imaami Alin (as) shiiaa: ”Oi Ali, ’Khairul Bareeya’ tarkoittaa sinua ja shiiojasi.”[7]

Joskus tämän maailman halu ja aineelliset nautinnot voivat saada rakkauden Ahlul Baytiin (as) heikkenemään ihmisen sydämessä. Tällaisten halujen liiallinen määrä voi jopa saada sydämen irti Ahlul Baytin (as) rakkaudesta. Siten shiian tulisi poistaa kaikki muut halun kohteet sydämestä ja erityisesti pidättäytyä suuremmista synneistä, jotta hän olisi turvassa kuoleman hetkellä ja ylösnousemuksenpäivänä.[7]

Uskovan ja muslimin välinen ero

Uskovan eli muminin (arab. مُؤْمِن, muʾmin) ja muslimin välillä on ero. Mumin tarkoittaa uskovaa, uskollista muslimia, joka on täysin alistunut Allahin tahtoon, ja jonka usko on lujasti juurtunut uskovan sydämeen.[9] Koraanissa käytetään muʾmin-sanaa kuvaamaan monoteistisiä eli yhteen jumalaan uskovia. Seuraava jae Koraanissa (49:14) tekee eron muminin eli uskovan ja muslimin välille:

قَالَتِ ٱلۡأَعۡرَابُ ءَامَنَّاۖ قُل لَّمۡ تُؤۡمِنُواْ وَلَٰكِن قُولُوٓاْ

أَسۡلَمۡنَا وَلَمَّا يَدۡخُلِ ٱلۡإِيمَٰنُ فِي قُلُوبِكُمۡۖ وَإِن تُطِيعُواْ ٱللَّهَ

وَرَسُولَهُۥ لَا يَلِتۡكُم مِّنۡ أَعۡمَٰلِكُمۡ شَيۡـًٔاۚ إِنَّ ٱللَّهَ غَفُورٞ

رَّحِيمٌ

”Aavikon asukkaat sanovat: ”Me uskomme.” Sano: ”Ette te usko. Sanokaa mieluummin: Olemme omaksuneet islamin. Usko ei ole vielä mennyt sydämeenne asti. Jos te tottelette Allahia ja Hänen Sanansaattajaansa, ei Hän vähennä mitään (palkkiosta, johon) teidän tekonne (oikeuttavat). Allah on epäilemättä rajattoman anteeksiantava, armollinen.”[8]

Tämä jae kuvaa ihmisiä, jotka olivat ”ilmeisesti” muslimeja, mutta teeskentelivät olevansa alistuneita Allahille, joilla oli todellinen usko. Heillä ei kuitenkaan ollut uskoa sydämessään.[10]

Islam on alistumista Jumalan, Allahin tahtoon ja Iman tarkoittaa todellista uskoa. Koraanissa Iman (todellinen usko) on vastakohta sanalle Kufr (epäusko). Iman on henkinen tila, jossa uskotaan ja hyväksytään jotain. Tällöin Kufr tarkoittaa jonkin peittämistä ja on siten Imanin vastakohta. Omalla piittaamattomuudellaan ja (totuuden) kieltämisellään epäuskoinen peittää Totuuden todellisen ilmentymän.[10] Allah (swt) sanoo Koraanissa (2:108):

وَمَن يَتَبَدَّلِ ٱلۡكُفۡرَ بِٱلۡإِيمَٰنِ فَقَدۡ ضَلَّ سَوَآءَ ٱلسَّبِيلِ

”Joka vaihtaa uskon epäuskoon, on varmasti eksynyt oikealta tieltä.”

Shiian uskon tulisi mennä pelkkiä sanoja pidemmälle ja asettua heidän sydämeensä. Shiian tulisi omistautua shiia islamin perususkomuksille ja -opetuksille.

Shiialla on sekä maallisen- että henkisen elämän velvoitteet

Islamissa korostuu maallisen elämän ja tuonpuoleisen yhtenäisyys, ja islam sisältää kattavan lain (sharia) ihmiselämän ja yhteiskunnan hallitsemiseksi. Islamilainen opetus käsittää kolme näkökohtaa: uskomukset (’aqa’id), palvonta (’ibadat) ja sosiaaliset velvoitteet (mu’amalat). Uskon perusteet paljastettiin Profeetalle (S), ja hän määräsi rituaalin ja palvonnan yksityiskohdat, jotka Allah määräsi Pyhässä Koraanissa. Siksi Koraani ja Sunna eli Profeetan (S) elämätapa ovat kaksi muslimien uskontunnustuksen ja käytännön elämän lähdettä. Polku täydellisen hurskauden saavuttamiseksi ei ole eristetty sosiaalisista velvoitteista; muslimin on saavutettava korkein hengellinen taso olemalla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Tie täydellisyyteen kulkee sosiaalisen elämän kautta. Sitä ei voida saavuttaa yksinään. Islam kieltää yhteiskunnallisesta elämästä luopumisen ja islamissa ei ole luostaria. Profeetta (S) itse asui ihmisten keskuudessa ja hoiti heidän sosiaalisia ja poliittisia asioitaan. Hänen perheensä Imaamit (Ahlul Bayt) olivat myös aina olleet aktiivisesti mukana opettamassa muslimeja ja pyrkineet kohottamaan heitä moraalisesti ja sosiaalisesti Allahin todellisina palvelijoina.[11]

Shiia on Imaamin seuraaja

Läpi historian shiia islamin pyhät imaamit (as) ovat etsineet shiiojaan eli seuraajiaan huolimatta siitä, että heitä ovat ympäröineet heidät ihailijat. Esimerkkinä on shiia islamin 6:s imaami Ja’far Sadiq (as), jolla oli 4000 opiskelijaa. Tämä osoittaa, että näillä opiskelijoilla oli valtava kunnioitus ja rakkaus imaamia kohtaan. Mutta nämä 4000 eivät olleet imaamin (as) shiioja, seuraajia.[10]

Kun eräänä päivänä imaami Jafar Sadiqin (as) oppilas tuli hänen luokseen ja kysyi häneltä: ”Oi imaami, nyt kun Banu Ummayyadin hallinto on heikentynyt ja heidän julma hallituskautensa päättyy pian ja Banu Abbas tulee valtaan, niin miksi et muodosta vastarintaa ja ota oikeutesi takaisin, koska Allah on myöntänyt sinulle oikeuden hallita kalifaattia” (arab. خِلَافَة , khilafa, islamilaista valtiota). Silloin imaami otti oppilasta kädestä ja meni kohti kaupungin esikaupunkia. Oppilas kertoi, että imaami vei hänet vuohivasalaumaan, joka oli erotettu niiden emoista. Silloin Imaami sanoi: ”Vaikka minulla olisi ollut sama määrä seuraajia kuin tällä vuohilaumalla, olisin noussut seisomaan ja alkanut vastustamaan tyranniaa.” Oppilas kertoi, että hän oli laskenut vuohien vasojen määräksi 17.[10]

Imaami (as) viittasi siihen, että hänen luennoillaan näkemä valtava opiskelijamäärä ei ollut Imaamin seuraajia, shiioja. Imaamin oppilaat hyötyvät ja saavat tietoa heidän uskonnollisiin, henkisiin, sosiaalisiin ja materialistisiin tarpeisiin, mutta he eivät kuitenkaan lähesty imaamia Kaikkivaltiaan Allahin luomaa tarkoitusta varten. Siten shiia on se, joka kävelee imaamin kanssa samaa polkua, jota varten Allah Kaikkivaltias on luonut imaamin, ja saavuttaa siten saman määränpäähän kuin Imaami.[10]

Shiia on läsnä hänen imaaminsa luona ja valmis uhraamaan henkensä ja omaisuutensa imaaminsa vuoksi

Todellinen shiia on läsnä imaaminsa luona, jäljittelee imaaminsa tekoja ja seuraa imaamiaan sinne, minne hän menee. Jos imaami on puolustussotaa käytävällä taistelukentällä, todellinen shiia uhraisi elämänsä imaaminsa puolesta, samalla tavalla kuin monet todelliset shiiat uhrasivat henkensä Ashuran päivänä auttaakseen imaami Husainia (as). Todellinen shiia luovuttaisi vilpittömästi henkensä imaamin tiellä marttyyrina.

Karbalan tarina päättyi shiia islamin 3:nen imaamin, Husainin (as) ja hänen perheensä ja seuraajiensa marttyyrikuolemaan Karbalan aavikolla Irakissa hirmuhallitsijan, tyrannin Jazid (Yazid) joukkojen toimesta. Silloin Kufa oli shiiojen keskus, jossa asui kymmeniä tuhansia kufalaisia shiiamuslimeita. He rakastivat suuresti imaami Husainia (as) ja tunnustivat imaamille, että imaami Husain (as) on Allahin osoittama muslimien johtaja, kalifi, ja he ilmaisivat odottavansa imaamin käskyjä. Kufalaiset kutsuivat imaamin ja imaamin perheen luokseen osoittaakseen uskollisuutensa, jotta he voisivat käydä yhdessä hirmuhallitsijaa Jazidia vastaan, koska he toivoivat Umaijadien hallinnon kaatumista, joka oli islamin, Profeetta Muhammadin (S) ja imaamin vihollinen julkisesti ja joka oli sortanut kansaa. Kufalaiset osoittivat kuitenkin petollisuutensa ennen Karbalan sotaa. Kuvernööri, Ubaidullah ibn Ziad otti Kufan hallituksen valtaansa ja sai uhkailtua kufalaiset kääntämään selkänsä imaami Husainille (as) ja imaamin johtajuudelle. Tällöin kufalaiset osoittivat tekopyhyytensä, eivätkä enää olleet kuuliaisia imaamille.[13]

Kufalaiset eivät seuranneet imaami Husainia (as) Karbalan kentälle, jossa Karbalan taistelu käytiin Jazifin joukkoja vastaan. He eivät olleet läsnä, kun imaami koki monien hänen perheenjäsentensä ja seuraajiensa kanssa marttyyrikuoleman puolustaessaan islaminuskoa. Karbalan taistelussa oli imaami mukaan lukien yhteensä 72 henkilöä, jotka olivat todellisia imaamin seuraajia, shiioja[13]. Kufalaiset ”shiiat” pettivät imaamin ja jäivät kotiin, mikä kertoo siitä, että he eivät olleet imaamin todellisia seuraajia, shiioja, vaan korkeintaan Ahlul Baytia rakastavia.

Kerran yksi henkilö tuli imaami Husainin (as) luo ja sanoi: ”Oi imaami, olen sinun shiia.” Silloin imaami vastasi: ”Pelkää Allahia, kun sanot noin. Kuinka voit sanoa niin, kun et ollut läsnä niillä kentillä (arab. مَيْدان, maydān), joilla me olimme? Sen sijaan sinun pitäisi sanoa, että olet meitä rakastava”.

Todelliset shiiat seisovat imaaminsa vieressä viimeiseen veripisaraan asti, omistaen ja uhraten henkensä hänen puolestaan, kunnes saavuttavat marttyyrikuoleman. He pysyvät imaaminsa palveluksessa ylitsepääsemättömistä vaikeuksista huolimatta eivätkä koskaan luovuta elämänsä viimeisiin hetkiin asti. Shiiat eivät odota mitään taloudellista palkkiota uskollisuudestaan, joten raha ei todellakaan motivoi heitä, kun he päättävät uhrata elämänsä ja omaisuutensa imaamille.

Imaamien asettamat kriteerit shiialle

Meidän on opittava, omaksuttava ja täytettävä shiialaisuuden kriteerit erehtymättömiltä imaameiltamme (as) eikä mistään muusta lähteestä. Kerran imaami Muhammad Baqir (as) on kertonut seuralaiselleen O’ Jabir Ibn Abdullahille: ”Riittääkö se, että ihmiset samaistuvat meihin ja kutsuvat itseään shiioiksi tai käyttävät shiian titteliä, arvonimeä (itsestään) ja tunnustavat rakkautensa (Ahlul Baytin) meihin? Ei! Kautta Allahin, meidän shiiamme ei voi olla se, joka ei ole hurskas (arab. مُتَّقِي‎, muttaqī). Meidän shiiamme ei voi olla se, joka ei ole tottelevainen Allahille. Oi Jabir, tunnistatko keitä shiiamme ovat kriteerien perusteella, jotka kerron sinulle? Shiiamme ei ole ylpeä tai töykeä, vaan hän on se, joka on vaatimaton ja nöyrä. Meidän shiiamme on armollinen eikä julma tai kovasydäminen ilman armoa ja myötätuntoa. Oi Jabir! Shiiamme on luotettava, rehellinen ja muiden omaisuutta suojeleva, Allahin luottamuksen arvioinen (arab. أَمانة , ʼamāna). Hän, joka muistaa Allahia, mainitsee Allahia nimeltä (arab. الله ذَكَر, ḏakar al-lāh) ja shiiamme tunnistetaan heidän rukouksistaan. Shiiamme pitää huolta vanhemmistaan ja kohtelee heitä kauniisti (Ihsan). Hän huolehtii naapureistaan, orvoista ja velkaantuneista. Meidän shiia puhuu totuudenmukaisesti eikä satuta ketään kielellään. Hän on erittäin luotettava. Kuultuaan tämän Jabir vastasi: ”Oi Imam, en näe ketään, joka täyttäisi nämä kertomasi kriteerit.” Imaami vastasi: ”Siksi kerron sinulle, kuka todella on shiia.” [14]

Shiia seuraa islamin uskonoppineita Marja’

Islamin opetukset ovat Koraanissa ja Koraanin tieto on Ahlul Baytilla, Allahin nimetyillä imaameilla (as) ja heidän seuraajillaan, korkeimmilla uskonnollisilla oppineilla, Marjaʿ[12]. Shiian tulee seurata oman aikansa imaamia, ja koska tällä hetkellä shiioilla ei ole suoraa yhteyttä viimeiseen 12:nteen imaamiin Mahdiin (as), joka on ollut okkultaatiossa 1 200 vuotta eli Imaami on elossa, mutta ihmisten tunnistautumattomissa, täytyy shiiamuslimien olla yhteydessä uskonoppineisiin uskonnollisissa asioissa.[13] Shiia islamissa korkeimpana uskonoppineena on marjaʿ (arabiaksi مرجع , monikko: marājiʿ) tai marjaʿ taqlīd tai marjaʿ dīnī (arabia: مرجع تقليد / مرجع ديني‎), joka tarkoittaa ”seurattavaa lähdettä” tai ”uskonnollista viittausta”. Se on arvonimi, joka myönnetään korkeimmalle shiia auktoriteetille, suurelle Ajatollalle, jolla on valtuudet tehdä oikeudellisia päätöksiä ja määräyksiä (fatwa) islamilaisen lain rajoissa seuraajille ja papistoille. Koraanin, profeettojen ja imaamien jälkeen marājiʿ on uskonnollisten lakien korkein auktoriteetti Usuli Shia Islamissa. Shiiojen velvollisuutena on seurata imaameita ja korkeimpia uskonnollisia oppineita, marjaʿ ja heidän määräyksiään kaikilla elämänsä osa-alueilla.[12]

Shiian tulee valita tarkoin ketä seuraa

Koska shiia tarkoittaa ”seuraajaa”, sellaisenaan termillä ”shiia” ei ole kielteistä tai positiivista merkitystä, ellei määritellä seurattavaa kohdetta, johtajaa. Tuomiopäivänä kunkin ryhmän seuraajien kohtalo riippuu suuresti hänen seuraamansa johtajan, imaamin kohtalosta (edellyttäen, että he todella seurasivat tuota imaamia), eikä shiiana oleminen tarkoita mitään, ellemme tiedä kenen shiioja olemme. Jos shiiasta tulee tyrannin tai väärintekijän, kuten Farao, seuraaja, hän kohtaa johtajansa kohtalon. [3]

Allah (swt) sanoo Pyhässä Koraanissa (17:71), että Tuomiopäivänä ihmiset tulevat ryhmissä, ja jokaisella ryhmällä on imaaminsa eli johtajansa edessään:

يَوْمَ نَدْعُوا۟ كُلَّ أُنَاسٍۭ بِإِمَـٰمِهِمْ ۖ فَمَنْ أُوتِىَ

كِتَـٰبَهُۥ بِيَمِينِهِۦ فَأُو۟لَـٰٓئِكَ يَقْرَءُونَ

كِتَـٰبَهُمْ وَلَا يُظْلَمُونَ فَتِيلًۭا

”(Muistuta mieleesi) se päivä, kun kutsumme jokaista ihmisryhmää heidän johtajiensa [imaamiensa] kanssa. Ne, joille luettelo heidän teoistaan annetaan oikeaan käteen, saavat lukea luettelonsa (iloiten), eikä heille tehdä rihman vertaa vääryyttä.”[8] Jakeessa viitattaan imaameihin arabiankielisellä sanalla بِإِمَـٰمِهِم, bi’imaamihim eli ”heidän imaamiensa”.

Edesmenneen shiia uskonoppineen Sayyid Muhammad Husayn Qadi Tabataba’in (Allah olkoon tyytyväinen häneen) mukaan edellinen jae osoittaa, että on olemassa kahdenlaisia imaameja: johtajia, jotka johdattavat oikeaan sekä johtajia, jotka harhaanjohtavat. Jakeen mukaan ihmiset kootaan johtajiensa kanssa, ja heille, jotka seurasivat totuudenmukaisia, oikeita johtajia, saavat kirjansa oikeaan käteen. Ne, jotka olivat sokeita näkemään, tunnistamaan ja seuraamaan heidän todellisia johtajiaan tässä maailmassa, tulee asia ilmenemään tuonpuoleisessa.[17]

Pyhän Koraanin toisissa jakeissa (28:41–42) Allah (swt) sanoo:

وَجَعَلْنَـٰهُمْ أَئِمَّةًۭ يَدْعُونَ إِلَى ٱلنَّارِ

وَيَوْمَ ٱلْقِيَـٰمَةِ لَا يُنصَرُونَ

وَأَتْبَعْنَـٰهُمْ فِى هَـٰذِهِ ٱلدُّنْيَا لَعْنَةًۭ ۖ وَيَوْمَ

ٱلْقِيَـٰمَةِ هُم مِّنَ ٱلْمَقْبُوحِينَ

”Ja Me teimme heistä imaameja, jotka kutsuivat (ihmisiä) tuleen (kohti Helvettiä); ja Tuomionpäivänä heitä ei auteta. Tässä maailmassa Me jatkoimme heidän kiroamistaan; ja Tuomiopäivänä he ovat halveksittujen joukossa.”

Jakeessa imaameihin viitataan arabiankielisellä sanalla أَئِمَّةًۭ, a-immatan, ”imaamit, johtajat”. Jakeen mukaan, jos joku on väärän johtajan (imaamin) shiia (seuraaja), tämä johtaja voi kutsua shiiojaan kohti Helvetin tulta[18].

Koraanissa on tuomittu ankarasti valheellisten imaamien seuraaminen, ja valheellisten imaamien kannattajat tulevat kohtaamaan johtajiensa kohtalon. Koraani muistuttaa, että on imaameja, jotka Allah on nimittänyt ihmiskunnan opastajiksi (32:24):

وَجَعَلۡنَا مِنۡهُمۡ أَئِمَّةٗ يَهۡدُونَ بِأَمۡرِنَا لَمَّا صَبَرُواْۖ وَكَانُواْ بِـَٔايَٰتِنَا

يُوقِنُونَ

”Me teimme heistä johtajia (imaameja, arab.  أَئِمَّةٗ, a’immatan) opastaakseen (ihmisiä) käskystämme, koska he olivat kärsivällisiä ja uskoivat varmasti ilmoitukseemme.”

Jakeen mukaan, jos joku on laillisen johtajan (imaamin) shiia (seuraaja), tämä johtaja johtaa heidät kohti totuutta[18]. Näin ollen totuudenmukaisten imaamien seuraajat, shiiat, ovat todellisia menestyjiä ylösnousemuksenpäivänä.

Edelliset Koraanin jakeet eivät ole tarkoitettu jollekin valitulle ihmisryhmälle tietylle aikakaudelle, vaan nämä jakeet koskettavat kaikkia ihmisiä aikojen alusta ylösnousemuspäivään asti. Valheelliset ja harhaanjohtavat johtajat, imaamit ovat läsnä jokaisella aikakaudella. Siten shiian tulee arvioida, ketä johtajia todella seuraa jokapäiväisessä elämässään. Tämä tarkoittaa sitä, kenelle on kuuliainen, kenen käskyjä totellaan päivittäisessä elämässä ja kenelle osoitetaan uskollisuutta, sekä ketä pidetään omien oikeuksien tai henkilökohtaisten etujen pelastajina ja suojelijana.

Iranin islamilaisen tasavallan johtajan Ajatollah Syed Ali Khamenei (Allah suojelkoon häntä) on sanonut:

”Imamaatti tarkoittaa sitä, että yksilö, ryhmä hallitsee yhteiskuntaa ja määrää liikkeensä suunnan tämän maailman asioissa sekä henkisyyden ja tuonpuoleisen asioissa. Imamaatti ohjaa ihmisiä Jumalan määräyksen mukaan; Se vie ihmisiä pois vaaroista, putoamisesta ja erehdyksistä; Hän ohjaa ihmiset maallisen elämän päämäärään – jota varten Jumala on antanut ihmiselle tämän elämän. Esimerkkinä tällaisista imaameista ovat jumalalliset profeetat, kuten Profeetta Muhammad (S). Kun imaami Baqir (rauha hänelle) kokosi ihmiset Minaan, hän sanoi: ”Jumalan lähettiläs on imaami.” Ensimmäinen imaami on itse profeetta Muhammad (S). Jumalalliset profeetat, profeettojen suojelijat, valituin kansa, ovat ensimmäinen imaamityyppi. Heidän työnsä on ohjausta, heitä ohjaa Kaikkivaltias Jumala ja he välittävät tämän johdatuksen ihmisille. He ovat Jumalan palvelijoita, kuten kaikki muutkin Jumalaa palvelevat ihmiset.”[19]

”Maailman pysyvät hallitukset ovat ottaneet valtaansa maailman ja tuonpuoleisen. Nämä valtavat kulttuuri-instituutiot, jotka liikuttavat ja työntävät ihmiskunnan nuorta sukupolvea kohti moraalittomuutta, korruptiota ja tuhoa, ovat samoja imaameja (johtajia), jotka on määrätty, kutsuttu helvetin tuleen. Ne ovat voimakkaita instituutioita, jotka tappavat ihmisiä omien etujensa, sortavien hallitustensa puolesta, erilaisten poliittisten päämääriensä saavuttamiseksi. Ihmisten maailma on heidän käsissään, ihmisten tulevaisuus on heidän käsissään, ihmisten ruumiit ja elämät ovat heidän käsissään.”[19]

Ei tulisi ajatella, että voidaan seurata kahta eri johtajaa omien tarpeiden mukaan. Esimerkiksi yritetään seurata todellista imaamia uskonnollisiin ja henkisiin tarpeisiin vastaten ja samalla seurataan harhaanjohtavia johtajia sosiaalisten elämäntyylien ja materialististen tarkoitusten tyydyttämiseksi. Nämä ovat epäjohdonmukaisia ja harhaanjohtavia käytäntöjä. Pyhät imaamit (as) ovat selkeästi määritelleet seuraajaksi (shi`a) vain heidät, jotka noudattavat Kaikkivaltiaan Allahin käskyjä, pidättäytyvät kielletystä sekä hyväksyvät ja noudattavat imaamiensa ohjeita ja opetuksia.[5]

Itsensä arvioiminen shiiana ja hurskauteen pyrkiminen

Voimmeko sanoa, että kaikki muslimit ovat todellisia ja hurskaita uskovia? Ovatko he järkkymättömiä tunnustamilleen uskomuksilleen? Onko kenties heitä, jotka yrittävät tuhota ja ja pyyhkiä todellisen islamin ja jotka toimivat uskovia vastaan?

Shiialaisuus on erittäin korkea-arvoista ja se on kaikkein ylimmällä tasolla. Shiialaisuus ja shiia ei varsinaisesti tarkoita toista islamin pääsuuntausta, vaan todellisuudessa shiia tarkoittaa nimikettä tai titteliä, arvonimeä, jonka tarkoituksena on selittää ihmisille, millainen uskonto islam todellisuudessa on.

Artikkelissa kuvattujen shiialle asetettujen kriteerien perusteella on arvioitava itseä jatkuvasti ja katsottava, täyttyykö standardit olla tosi uskova (مُؤْمِن, muʾmin) ja imaamin shiia eli seuraaja. Shiian tulisi jatkuvasti pyrkiä kehittymään henkisesti ja omissa hyvissä teoissaan. Shiian tulisi olla erityisen tarkka siitä, ketä imaameja, johtajia seuraa päivittäisessä elämässä, jotta ei harhaituisi Allahin (swt) ja Ahlul Baytin (as) tieltä ja hän olisi turvassa ylösnousemuksen päivänä.

Lähteet

[1] World Population Review 2023. Muslim Population by Country 2023. Saatavissa: https://worldpopulationreview.com/country-rankings/muslim-population-by-country (Luettu 8.1.2023)

[2] Sayyid Sa’eed Akhtar Rizvi. Meaning And Origins of Asi’ism. Saatavilla: https://www.al-islam.org/articles/meaning-and-origins-shiism-sayyid-saeed-akhtar-rizvi#:~:text=The%20word%20%E2%80%9CShi%27a%20 %2D,henkilö%20ovat%20hänen%20Shi%27a (Luettu 29.1.2023)

[3] The official website of Ayatollah Hossein Ansarian 2. The Term ”Shia” in Quran and Hadith. Saatavilla: https://www.erfan.ir/english/18188.html (Luettu 29.1.2023)

[4] Baqir Sharif al-Qurashi. The Life of Imam ‘Ali al-Hadi, Study and Analysis. Sivut 3-4.  Ahlul Bayt Digital Islamic Library Project 1995-2023. Al-islam.org. Saatavissa: https://www.al-islam.org/life-imam-ali-al-hadi-study-and-analysis-baqir-shareef-al-qurashi

[5] Muhammad Ridha al-Muzaffar. The Faith of the Imamiyyah Shi’ah. Saatavilla: https://www.al-islam.org/faith-imamiyyah-shiah-muhammad-ridha-al-muzaffar (Luettu 29.1.2023)

[6] Ridha Kardan. Chapter 1: Imamate in the Qur’anic Verse of Ibtila’. Imamate And Infallibility of Imams In the Qur’an. Ahlul Bayt Digital Islamic Library Project 1995-2023. Al-islam.org. Saatavissa: https://www.al-islam.org/imamate-and-infallibility-imams-quran-ridha-kardan/chapter-1-imamate-quranic-verse-ibtila (Luettu 29.1.2023))

[7] The official website of Ayatollah Hossein Ansarian 1. Shia and Mohib. Saatavilla: https://www.erfan.ir/english/17761.html (Luettu 29.1.2023)

[8] Shaykh-ul-Islam Dr Muhammad Tahir-ul-Qadri 2015. Pyhä Koraani, suomenkielinen käännös. Minhal-ul-Quran Publications. Yhdistynyt Kuningaskunta. Saatavissa: http://koraani.minhaj.fi/index.html

[9] Al-Islam.org a. Mu’min. Saatavissa: https://www.al-islam.org/tags/mumin (Luettu 29.1.2023)

[10] Ja’far Subhani. ‘Islam’ And ‘Iman’ From The Point Of View Of The Qur’an. The Islamic Moral System: Tafsir – Commentary Of Suhrah Al-Hujarat (49). Al-islam.org. Saatavissa: https://www.al-islam.org/islamic-moral-system-tafsir-commentary-surah-al-hujarat-49-jafar-subhani/islam-and-iman-point-view (Luettu 30.4.2023)

[11] Sayyid Wahid Akhtar. Tasawwuf the Meeting Point of Tashayyu and Tasannun. Al-Islam.org. Ahlul Bayt Digital Islamic Library Project 1995-2023. Saatavissa: https://www.al-islam.org/al-tawhid/vol5-n3-4/tasawwuf-meeting-point-tashayyu-and-tasannun-sayyid-wahid-akhtar/tasawwuf (Luettu 5.2.2023)

[12] Ajatollah Ustad Syed Jawad Naqvi 2010. Maiyaar-e-Shia-1. YouTube-videoluento. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=NVEb0rgL8Lk

[13] Ali Nazari Munfarid. The Story of Karbala. Käännös Sayyid Hussein Alamdar. Ansariyan Publication. Iran. Sivut 49, 97, 108 ja 297.

[14] Al-Kulayni, Al-Kafi, osa 2, s. 74.

[15] Al-Islam.org b. Marja’. Ahlul Bayt Digital Islamic Library Project 1995-2023. Saatavissa: https://www.al-islam.org/tags/marja (Luettu 9.2.2023)

[16] Mugahi Abdul-Rahim. Translator’s Introduction. Forty Hadith: The Awaited Savior of Humanity. Englanninkielinen käännös Shaykh Saleem Bhimji. Saatavissa: https://www.al-islam.org/forty-hadith-awaited-savior-humanity/translators-introduction (Luettu 5.3.2023)

[17] Tafsir Al-Mizan. Chapter 17. Al-Isra’, verse 66–72: 225–226. An Exegesis of the Holy Qur’an. Saatavissa: https://almizan.org/

[18] Ali Azhar Arastu. Shia, But Shia of which Imam (leader)? Examining the Ismaili Imams & the Bohras. Saatavilla: https://www.al-islam.org/sw/node/37489 (Luettu 21.5.2023)

[19] Ajatollah Khamenei. Selitys, tafsir, Koraanin suuran, Suurat Al-Qasas, Kertomuksen suura, jakeista 41–42.