Imam Ali al-Naqi, al-Hadi (as) – 10. imaami

Imaami Ali al-Naqin, al-Hadin (as) syntymä ja imamaatti

Imaami Ali al-Naqi (as) on shiiojen 10. imaami, jonka on kerrottu syntyneen 15. Dhu al-Hijjan kuuta, 212 AH (6. maaliskuuta 828 AD) lähellä Medinan kaupunkia, kylässä nimeltä Sarya. Hänen isänsä oli 9. imaami Muhammad al-Taqi, Jawad (as) ja hänen äitinsä oli Samana al-Maghribiyyah, vanhurskas ja siveä nainen, jolle oli annettu jumalallinen tehtävä kasvattaa ja kouluttaa imaami imamaatin ylevään asemaan.[1, 4]

Imaamin nimi oli Ali, hänen sukunimensä oli Abu al-Hasan ja hänen suositut lempinimensä olivat Hadi ja Naqi (johdatus).[1] Isänsä marttyyrikuoleman jälkeen 220 AH imaami al-Hadi (as) saavutti imamaatin aseman, joka kesti 33 vuotta. Hänen imamaatinsa 33 vuoden aikana hallitsi kuusi Banul Abbasin kalifia, mukaan lukien surullisen kuuluisa Mutawakkil.[4] Tänä aikana imaami Ali al-Naqi (as) levitti Medinasta käsin islamilaisia opetuksia ja esitteli Ja’fari-koulun, joka edustaa shiia islamin 12 imaamia, imaamien (as) ja Profeetta Muhammadin (S) opetuksia. Koulun nimi juontuu 6. imaami Ja’far al-Sadiqin (a) suuresta roolista opetusten levittämisessä.[2]

Imaami Ali al-Naqi (as) kamppaili tyrannimaista Abbasidien hallintojärjestelmää vastaan

Imaami Ali al-Naqi (as) kielsi pahuuden ja kamppaili tyrannista halitsijaa, Abbasid Mutawakkil, ja tyrannimaista Abbasidien hallintojärjestelmää vastaan[1]. Mutawakkil oli imaami Alin (as) perheen vihollinen, ja jos hän sai selville, että joku rakasti imaami Alia (a), hänet määrättäisiin surmattavaksi. Lisäksi Mutawakkil kielsi shiia pyhiinvaeltajia vierailemasta imaami Ḥusainin (a) haudalla Karbalassa, ja vuonna 236 AH hän määräsi imaami Ḥusainin (as) haudan tuhottavaksi.[4] Mutawakkil herätti vihan Jazidissa (Yazid) ja hänen seuraajissaan Profeetta Muahmmadin (S) perhettä vastaan.[1]

Mutawakkil oli kuitenkin nöyrä ja pelokas imaami al-Hadin (as) edessä. Imaami (as) oli niin kunnioitusta herättävä, että aina kun hän astui Abbasidien tyrannillisen kalifin Muttawakkilin hoviin, tämä ja hänen hovimiehensä nousivat välittömästi seisomaan kunnioituksen osoittamiseksi. Vaikka sen ajan hallitsijat jollain tapaa ilmaisivatkin avoimesti vihamielisyyttään imaamia (as) kohtaan, he myönsivät pyhän imaamin (as) pätevyyden ja korkean hurskauden ja oppineisuuden. He tiesivät imaamin (as) hyveet ja korkean tietämyksen niin tieteessä kuin islamilaisissa ja oikeustieteellisissä kysymyksissä. [1]

Imaami al-Hadin (as) suosio ja vangitseminen

Vaikeista olosuhteista huolimatta imaami al-Hadi (as) pystyi jatkamaan menestyksekkäästi esi-isiensä kamppailua tyranniaa vastaan. Imaami (as) työskenteli shiiayhteisön organisoimiseksi ja levitti Ahlul Baitin opetuksia laajalle, joka sai tuomaan muslimeita Medinaan kaikkialta islamilaisesta maailmasta. Ja’fari koulun ihailijat ja imaamien (as) seuralaiset ja kannattajat pyysivät imaameilta (as) ratkaisuja uskonnollisiin ongelmiin sekä ohjeita kalifaatin murtamiseksi. Imaami al-Hadin (as) suosiota islamilaisessa opetuksessa ei katsottu hyvällä, ja tyrannimainen hallintojärjestelmä pelkäsi jatkuvasti imaamin (as) kulttuurista ja vallankumouksellista asemaa.[1]

Hallitseva järjestelmä sai selville, että kaksi pyhäkköä (Mekka ja Medina) saattoivat joutua imaamin (as) tottelevaisuuden alle ja alkaa kapinoida sen ajan kalifia vastaan. Tämän vuoksi Mutawakkil Abbas määräsi imaami al-Hadin (as) siirrettäväksi Saudi-Arabiasta, Medinasta Irakiin, Samarraan, kalifaatin kotipaikkaan, joka on 110 km Bagdadista. Mutawakkil käski vangitsemaan imaami al-Hadin (as) ja pitämään hänet lähellään 20 vuoden ajan, jotta hänen elämänsä voisi pysyä kalifaatin valvonnassa. Näiden 20 vuoden aikana Samarrassa imaamin (as) elämää ja hänen talossaan vierailevia ihmisiä valvottiin suoraan tai epäsuorasti Abbasid-hallinnon toimesta.[1]

Valvonnasta ja vankeudesta huolimatta joukko imaamin (as) läheisiä kumppaneitaan kokoontui Samarran kaupunkiin. Näiden kumppaneiden kautta imaami lähetti viestejä, koordinoi rahan, kuten almuveron (khums, zakat) keräämistä, vastasi kysymyksiin ja levitti islamilaisia opetuksia. Tämä edustajien verkosto levisi laajalle muslimimaailmassa sellaisilla alueilla kuin Qom, Khorasan, Rayy, Medina ja Jemen. Shiiayhteisö kasvoi päivä päivältä vahvuudeltaan ja määrältään, mikä kauhistutti Banul Abbasin hallintoa.[4]

Imaami al-Hadin (as) ominaisuudet

Imaami al-Hadi (as) eli askeettisuudessa ja luopui kaikesta aineellisista nautinnoista aivan kuin muutkin jumalallisesti valitut puhtaat imaamit (as). Hän oli valmis antamaan kaiken pois Allahin tiellä. Imaami al-Hadi (as) piti parempana Allahin kuuliaisuutta kuin mitään muuta. Hän rakasti niin paljon Herraansa, että hän vietti iltansa ja yönsä enimmäkseen palvoen, anoen ja rukoillen kaikkivaltiasta Allahia sekä lukien pyhää Koraania. Imaamilla (as) oli tapana käyttää karkeaa viittaa ja istua olkipatjalla. Hänen uskonsa Allahiin oli yksi hänen merkittävimmistä ominaisuuksistaan. Imaami (as) oli aina hymyileväinen ja kaikki ilahtuivat hänen näkemisestä ja hän oli hyvin rakastettu. Imaami al-Hadi (as) oli yksi ensimmäisistä johtajista, jotka nostivat johdatuksen ja uskon soihdun maan päällä.[1, 3]

Imaami al-Hadin (as) marttyyrikuolema

Imaami al-Hadi (as) koki marttyyrikuoleman myrkytyksellä Abbasid Mu’tamidin toimesta Samarrassa vuonna 254/868, talossa, jossa oli vain hänen poikansa 11. imaami al-Hasan ibn Ali, al-Askari (as). Tästä vuodesta alkaen imaami al-Hasan al-Askari saavutti oikeutetusti johtajuuden ja otti imamaatin luotetun vastuun. Imaami al-Hadi (as) haudattiin lopulta samaan taloon, jossa hän oli ollut kotiarestissa 20 vuotta.[1]

Imaami al-Hadin (as) vaimo ja lapset

Imaami al-Hadi (as) oli naimisissa Susan tai Salil -nimisen naisen kanssa ja hänellä oli viisi lasta:

1. Abu Muhammad al-Hasan (as) (imaami al-Askari, 11. imaami)

2. Husain

3. Sayyid Muhammad, joka kuoli vuosi ennen isänsä marttyyrikuolemaa. Hän oli hienostunut ja hyveellinen nuori mies, jonka monet luulivat nimitettävän seuraavaksi imaamiksi. Shiiat vierailevat hänen luonaan usein, ja hänen pyhitetty hautansa on lähellä Samarraa.

4. Ja’far

5. ’A’isha, tai Shaykh ’Abbas al-Qummin lainaamana, ’Aliyya [1]

Imaami al-Hadin (as) sanontoja

1. مَنْ‏ رَضِيَ‏ عَنْ‏ نَفْسِهِ‏ كَثُرَ السَّاخِطُونَ عَلَيْه‏  ”Joka on tyytyväinen itseensä, häntä kohtaan loukkaantuneiden ihmisten määrä kasvaa.”[4]

Selitys: Islam opettaa meitä aina pyrkimään täydellisyyteen. Meidän ei pitäisi koskaan olla tyytyväisiä nykyiseen tilaan, vaan meidän tulee jatkuvasti etsiä virheitämme ja pyrkiä korjaamaan ne islamin opetusten ja viisauden mukaan. Jos joku ei pyri tähän, mikään ei hallitse häntä ja siksi hän tulisi rikkomaan muiden oikeuksia ja näin ollen satuttaisi heitä.[4]

2. الْمُصِيبَةُ لِلصَّابِرِ وَاحِدَةٌ وَ لِلْجَازِعِ اثْنَتَان‏ ”Kärsivällisellä on yksi koettelemus, mutta kärsimättömällä kaksi.”[4]

Selitys: Vaikeuksien edessä meidän on pyrittävä olemaan kärsivällisiä. Kärsivällisyys tässä tapauksessa tarkoittaa ensisijaisesti vaikeuksien kohtaamista Sharian opetusten ja älyn mukaan joutumatta syntiin vaikeuksien seurauksena. Sellaisesta kärsivällisyydesta Allah (swt) palkitsee suunnattomasti, kun taas se, jolla ei ole tätä kärsivällisyyttä, kohtaa toisen koettelemuksen, jolloin hän jää osattomaksi palkkiosta.[4]

3. النَّاسُ فِي الدُّنْيَا بِالْأَمْوَالِ، وَ فِي الْآخِرَةِ بِالْأَعْمَال‏ ”Maailmassa ihmiset (mitataan) vaurautensa, ja tuonpuoleisessa tekojensa perusteella.”[4]

4. Turha puhe ja vitsailu on epäviisaan luonne ja tietämättömän piirre.[1]

5. Pitkä valveilla olo tekee nukkumisesta nautinnollisen, ja suuressa nälässä oleminen lisää syömisen iloa ja nautintoa.[1]

6. Jumalalliset säädökset näyttävät sinulle asioita, jotka eivät ole koskaan tulleet mieleesi.[1]

7. Viisaudella ei ole mitään vaikutusta turmeltuneeseen luontoon.[1]

8. Allahille kuuluu pyhäkköjä, joissa Hän haluaa tulla palvotuksi ja joissa Hän haluaa vastata rukouksiin. Yksi niistä on imaami Husainin (as) hautapaikka.[1]

9. Joka huomioi Allahin, ihmiset huomioivat hänet. Joka tottelee Allahia, ihmiset tottelevat häntä. Se, joka on tottelevainen Allahille, ei pelkää luotuja, ja jokainen, joka raivoaa Allahille, olisi varmasti ihmisten raivoin alla.[1]

10. Totisesti, Allahia ei ole mahdollista kuvailla muuten kuin niin, miten Hän on kuvaillut itseään. Kuinka Häntä voitaisiin kuvailla, kun aistit eivät pysty havaitsemaan tai mielikuvitukset tavoittamaan Häntä.[1]

Lähteet

[1] Ahmad Ahmadi Birjandi. Imam Ali al-Naqi, al-Hadi (A.S.), the Tenth Imam. Saatavissa: http://www.imamreza.net/old/eng/imamreza.php?id=12167 (Luettu 2.7.2023)

[2] Wikishia. Ja’fari School. Saatavilla: https://en.wikishia.net/view/Ja%27fari_School (Luettu 1.7.2023)

[3] Baqir Sharif al-Qurashi. The Life of Imam ‘Ali al-Hadi, Study and Analysis. Sivut 3-4.  Ahlul Bayt Digital Islamic Library Project 1995-2023. Al-Islam.org. Saatavissa: https://www.al-islam.org/life-imam-ali-al-hadi-study-and-analysis-baqir-shareef-al-qurashi

[4] Wali ul Asr 2020. Birthday of Imam Ali an-Naqi al-Hadi (A). Saatavissa: https://waliulasr.ca/event/birthday-of-imam-ali-an-naqi-al-hadi-a/ (Luettu 2.7.2023)