2 Muharram – Imaami Husain (as) saapui Karbalaan
2 Muharram 61 Hijran vuonna (680 jKr.) imaami Husain (as) saapui Irakiin Karbalaan, lähellä Kufaa, yhdessä perheensä ja joukkojensa kanssa Mekasta kaikkien 20 pysähdyspaikan jälkeen. On kerrottu, että imaami oli kutsunut Karbalan maata “onnettomuuden ja tuskan maaksi” (karb wa bala) Imaami (as) oli sanonut:
“Katastrofin ja tuskan tasangolla. Pysähdy äläkä liiku! Tämä on paikka, jossa kamelimme kuormat puretaan, ja jossa veremme vuodatetaan. Allahin nimessä! Tämä on paikka, jossa he rikkoisivat pyhyytemme rajoja, tappaisivat lapsemme, ja täällä haudoistamme tulisi pyhiinvaelluspaikka. Isoisäni on luvannut tämän saman maan, jota ei koskaan vahingoiteta.”
Imaami Husain (as) oli ottanut Karbalan maata käsiinsä ja haistanut sitä. Sen jälkeen hän oli ottanut taskustaan pienen määrän maata ja sanonut: “Tämä on maata, jonka Allah lähetti isoisälleni – pyhälle Profeetalle (S) – Jibrilin (Gabriel) kautta, joka sanoi, että tämä maa kuuluu Husainin marttyyrikuoleman paikkaan.” Silloin Husain (as) oli sanonut, että molemmissa käsiin ottamissaan irtomaassa oli sama tuoksu. Joten ne olivat samasta Karbalan maasta.
Imaami Husainin (as) pitämä puhe kumppaneilleen
Saavuttuaan Karbalaan imaami Husain (as) oli pitänyt puheen kumppaneilleen ja sanonut: “Ihmiset ovat maailman orjia, pitävät uskontoa asiana, jolla on hyvä maku, kunhan he nauttivat sen mausta kielellään; he pitävät sen suussaan. Mutta kun uskonnosta tulee koettelemus, uskonnollisten ihmisten määrästä tulee hyvin pieni.”
Kufalaiset kutsuivat imaami Husainin (as) luokseen
Kufa oli shiiojen ”keskus”, jossa asui kymmeniä tuhansia kufalaisia shiiamuslimeita. He rakastivat suuresti imaami Husainia (as) ja imaami (as) oli saanut kufalaisilta aikaisemmin kaksi korillista kirjeitä, joissa he olivat tunnustaneet imaamin imaamiuden ja pyytäneet imaamia (as) luokseen.
Kufalaiset kutsuivat imaamin ja imaamin perheen luokseen osoittaakseen uskollisuutensa, jotta he voisivat käydä yhdessä hirmuhallitsijaa Jazidia (Yazid) vastaan, koska he toivoivat Umaijadien (Umayyad) hallinnon kaatumista, joka oli islamin, Profeetta Muhammadin (S) ja imaami Husainin (as) vihollinen julkisesti ja joka oli sortanut kansaa. Kufalaiset osoittivat kuitenkin petollisuutensa ennen Karbalan tragediaa.
Kuvernööri, Ubaidullah ibn Ziad otti Kufan hallituksen valtaansa ja sai uhkailtua ja lahjottua kufalaiset kääntämään selkänsä imaami Husainille (as) ja imaamin johtajuudelle. Tällöin kufalaiset osoittivat tekopyhyytensä, eivätkä enää olleet kuuliaisia imaamille (as).
Imaamin (as) kirje kufalaisille
1.Muharram imaami Husain (as) oli lähettänyt kirjeen kufalaisille: ”Tiedätte että profeetta Muhammad (S) oli sanonut eläessään: ’Kuka tahansa näkee tyrannihallitsijan vaihtamassa Allahin laittoman (haram) lailliseksi (halal) – on rikkonut valansa, on vastustanut perinteitä (sunna), on kohdellut Allahin palvelijoita julmasti ja sortavasti – eikä kritisoi sitä sanoillaan tai teoillaan, silloin on toivottavaa että tämä henkilö kohtaa saman Allahin rangaistuksen kuin tyrannihallitsija.’ Ja tiedätte sen todella hyvin, ja tunnistatte tämän ryhmän, Banu Umayyad, joka on seurannut Saatanaa, kapinoinut Allahia vastaan, ilmaissut korruptiota, poistaneet jumalalliset rajat, monopolisoineet rikkaudet itselleen sekä ovat tehneet Allahin haramista halalia ja toisin päin.”
”Kirjeenne ovat tavoittaneet minut, sanansaattajanne ovat tulleet lähelleni ja sanoneet, että olette vannoneet uskollisuudenvalan, ettekä koskaan jätä minua yksin taistelukentällä, ettekä koskaan luovuta minua viholliselle. Nyt jos olette yhä vankkumattomia uskollisuudellenne – mikä on palkkion ja pelastuksen tie – olen kanssanne, minun perheeni tulee olemaan perheenne kanssa ja tulen olemaan teidän johtajanne. Ja jos ette halua tehdä sitä, ette ole enää omistautuneita lupauksellenne, vaan olette vetäytyneet uskollisuudestanne, enkä tule olemaan yllättynyt, koska olen nähnyt käytöksenne isäni (imaami Ali [rauha hänelle]), veljeni (imaami Hasan [rauha hänelle]) ja serkkuni Muslim kanssa. Kuka tahansa on petoksenne huijaama, on amatööri, joka rikkoo sitoumuksensa, kärsii sen seurauksista, ja Allah tekee minut pian riippumattomaksi teistä. Rauha ja Allahin siunaukset teille.”
Sotajoukkojen kokoaminen imaami Husainia (as) vastaan
Imaami Husain (as) ei suostunut osoittamaan uskollisuutta hirmuhallitsijalle Jazidille tai antautumaan hänelle Jazidin käskystä huolimatta. Tämä sai kuvernöörin Ubaydullah ibn Ziadin raivostumaan ja päätämään hyökkäyksestä imaami Husainia (as) vastaan. Ibn Ziad sai uhkailtua Omar ibn Sadin, Rey kaupungin kuvernöörin, kokoamaan sotajoukot ja lähtemään Karbalaan imaami Husainia (as) vastaan 4 tuhannen sotilaan kanssa. Omar ibn Sad suostui tähän vain sen takia, että saisi pitää kuvernöörin paikkansa, huolimatta siitä, että edessä odottaisi ikuinen Helvetti.
Edellinen artikkeli: 1 Muharram
Seuraava artikkeli: 3 Muharram – Omar ibn S’ad saapui Karbalaan 4 tuhannen sotilaan kanssa
Lähteet
Ali Nazari Munfarid 2011. The Story of Karbala. Englanninkielinen käännös Sayyid Hussein Alamdar. Ansariyan Publications, Qum. Sivut 49, 97, 108, 159, 175–183.