Al-Mukhtar – kosto imaami Husainin (as) marttyyrikuolemasta

Karbalan tragedia

Karbalan tragedia tapahtui 10. Muharram-kuuta 61 Hijran vuonna (AH, 680 jKr.) Irakissa Karbalan aavikolla. Shiia islamin 3. jumalallisesti nimitetty imaami, Husain ibn Ali (as), imaami Alin (as) ja Lady Fatima Zahran (sa) toinen poika ja profeetta Muhammadin (S) lapsenlapsi, koki marttyyrikuoleman 72 perheenjäsenensä ja kumppaninsa kanssa tyrannihallitsijan Jazidin (Yazid) toimesta. Imaami Husain (as) ei alistunut hirmuhallitsijalle, vaan hän taisteli sortoa vastaan sekä oikeudenmukaisuuden ja todellisen islamin puolesta hänen marttyyrikuolemaansa asti. Lue lisää blogista: 10 Muharram, Ashura – Imaami Husainin (as) ja hänen seuraajiensa marttyyrikuolema

Karblan tragedian jälkeen

Karbalan tragedian ja imaami Husainin (as) marttyyrikuoleman jälkeen 61 AH (680 jKr.) Irakin kufalaiset olivat häpeissään ja katuivat tekojaan, koska he pettivät imaamin (as). He olivat ensin kutsuneet imaamin (as) luokseen käydäkseen tyrannihallitsijaa Jazidia vastaan, mutta he käänsivät imaamille (as) selkänsä eivätkä auttaneet imaami Husainia (as) taistelussa tyranniaa vastaan, ja imaami (as) koki taistelussa marttyyrikuoleman. Irakilaiset ymmärsivät, että olivat tehneet anteeksiantamattoman synnin, ja että tämä häpeätahra ei voisi koskaan lähteä heistä, elleivät he kostaisi imaami Husainin (as) kuolemaa. He olivat valmiita kostamaan imaami Husainin (as) kuoleman, kunnes Jazid ibn Mu’awuyeh kuoli. Tämä shiiojen liike alkoi samana vuonna kuin Karbalan tragedia.[1]

Tuohon aikaan Kufassa oli viisi shiia johtajaa: Sulaiman ibn Surad al-Khuza’i, Al-Musayyab ibn Najaba al-Fazari, Abdullah ibn S’ad ibn Nufayl al-Azdi, Abdullah ibn Walin at-Taymi ja Rifaa ibn Shaddad al-Bajali. He pitivät kansalle puheita ja saivat aikaan liikkeen, jossa oli tarkoitus hyvittää heidän tekonsa kostaakseen imaami Husainin (as) tappajille ja mukana olleille. Näistä viidestä shiia johtajasta valittiin Sulaiman ibn Surad al-Khuza johtamaan Tawwabun liikettä kohti koston sotaa.[1]

Kufan kuvernöörin Ubaydullah ibn Ziad, joka oli antanut imaami Husainin (as) tappokäskyn, valta oli heikentynyt Kufassa eikä hän saanut enää kansan suosiota. Tyrannihallitsijan Jazid ibn Mu’awuyehin kuoleman jälkeen kansa valitsi emiirikseen, johtajakseen, Mas’ud ibn Umayyehin. Abd Allah ibn al-Zubayr, joka oli kalifi ja yksi Profeetta Muhammedin (s) nuorimmista kumppaneista, nimitti Mas’udin valtaan kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen Ibn al-Zubayr lähetti Kufaan kaksoset, Abdullah ibn Yazid al-Ansarin emiiriksi (sheikiksi) eli imaamiksi johtamaan rukouksia sekä Ibrahim ibn Muhammad ibn Talhan, varojen ja rahastojen johtajaksi. Heille ilmoitettiin, että shiiat ovat nousemassa ja muodostavat kaksi ryhmää, joista suuri osa oli Sulaiman ibn Surad al-Khuzan johdon alla ja osa Al-Mukhtarin johdon alaisuudessa. He olivat mobilisoineet sotajoukkonsa valmiina hyökkäyssotaan Syyriaa vastaan. Sulaiman kävi ensimmäisenä koston sotaa yksin joukkojensa kanssa Syyriaa vastaan marttyyrikuolemaansa asti.[1]

Al-Mukhtar ibn Abi Ubayd al-Thaqafi 

Al-Mukhtar ibn Abi Ubayd al-Thaqafi oli mies, joka nousi ja kosti vuonna 61 AH (680 jKr.) Karbalassa Irakissa tapahtuneen imaami Husainin (as) ja imaamin (as) perheen ja kumppaneiden marttyyrikuoleman. Al-Mukhtar oli ollut vankeudessa Karbalan taistelun aikaan, mutta lopulta Jazid vapautti ja ajoi hänet maanpakoon. Al-Mukhtar oli lähtenyt Kufasta Mekkaan, ja hän halusi kostaa imaami Husainin (as) kuoleman. Siellä al-Mukhtar liittyi Abdullah ibn az-Zubayrin joukkoihin.[1]

Al-Mukhtarin perhe

Al-Mukhtarin isä oli Abi Ubayd ibn Musud al-Thaqaf ja äiti oli Rumeh, Wahab ibn Omar ibn Mo’tabin tytär. Abi Ubayd oli yksi huomattavimmista Profeetta Muhammadin (S) seuralaisista, joka tuli Irakiin vuonna 13 AH.[1]

Al-Mukhtarilla oli neljä veljeä: Jabr, Abu Jabr, Abu al-Hukam ja Abu Ummayeh. Al-Mukhtarin setä oli S’aid ibn Masud, joka nimitettiin al-Mada’inin johtajaksi imaami Alin (as) toimesta ja Al-Mukhtar seurasi setäänsä Al-Mada’iniin.[1] Al-Mada’in oli Parthian valtakunnan muinainen pääkaupunki Irakissa (247 eKr.–224 jKr ja 224–651). Se oli yksi muinaisen Mesopotamian suurista kaupungeista. Nykyään kaupungista on jäljellä rakennelma Ctesiphonin (Taq Kasra) suuri holvikaari ja kaupungin jäänteet sijaitsevat 35 kilometriä Bagdadin kaupungista etelään.[2]

Al-Mukhtarin nousu

Al-Mukhtar ibn Abi Ubayd al-Thaqafi aloitti nousunsa Kufassa 16 Rab’i al-Akhir vuonna 66 AH. Al-Mukhtar oli julistanut Kufassa että he, jotka taistelisivat oikean johtajan alaisuudessa Syyrialaisia vastaan, olisivat imaami Alin (as) shiioja, ja Al-Mukhtar olisi tämä johtaja. Lopulta 20 000 kufalaista liittyi hänen joukkoihinsa ja Al-Mukhtarin valta ja voima vahvistuivat.[1]

Ihmiset osoittivat Al-Mukhtarille uskollisuuttaan neljässä seuraavassa asiassa: Pyhä Koraani, Profeetta Muhammadin (S) sunna eli elämäntapa, kostaminen imaami Husainin (as) ja Ahlul Baytin (as) verestä sekä osattomien puolustaminen.[1] (470) Shiia islamin 4. imaami, Imaami Al-Sajjad, Zayn al-A’abidin (as), ja Medinan johtaja Muhammad al-Hanafiyeh antoivat kansalle luvan liittyä Al-Mukhtarin joukkoihin. Imaami (as) oli sanonut, että kuka tahansa, joka nousee kapinaan auttaakseen Ahlul Baytia (as), olisi ihmisten velvollisuus tukea häntä.[1]

Al-Mukhtar otti Kufan valtaansa

Al-Mukhtar kohtasi kuitenkin vastustusta ja hänen vihollisiinsa kuului Abd Allah ibn Muti, joka kuului Medinan Quraysh-heimoon ja joka oli hetken Kufan kuvernöörinä. Ibn Muti yritti joukkojensa avulla estää Al-Mukhtarin aikeet. He kävivät keskenään sotaa ja Al-Mukhtarin joukot olivat voittoisia. He saivat vallattua Kufan kuvernöörin palatsin, josta Abd Allah ibn Muti oli paennut. Al-Mukhtar otti Kufan valtaansa ja nimesi Kufan johtajaksi Abd ar-Rahmanin.[1]

Al-Mukhtar kosti imaami Husainin (as) tappajille

Al-Mukhtar kosti kumppaniensa kanssa kaikille imaami Husainin (as) tappajille ja mukana olleille teloittamalla heidät. Osa kufalaisista pakeni Mekkaan, osa aavikolle ja osa Basraan, jonne myös Kufan vanhimmat pakenivat. Al-Mukhtar kosti imaami Husainin (as) tappaneen armeijan komentajalle, tapattamalla Omar ibn S’adin ja hänen poikansa Hafs. Al-Mukhtarin joukot surmasivat myös Shimr ibn Dhu’l Jawshanin, joka antoi imaami Husainille (as) kuolettavan iskun. Lisäksi Al-Mukhtarin joukkoihin kuulunut Ibrahim ibn al-Ashtar tappoi Kufan entisen kuvernöörin Ubaydullah ibn Ziad hyökkämällä hänen ja hänen Syyrian Damaskoksen armeijaa vastaan. Ibn Ziad oli se, joka tapatti imaami Husainin (as) ja kielsi Eufratin veden saannin imaamin (as) joukoilta ja perheen naisilta ja lapsilta Karbalan taistelun aikana.[1]

Kertomusten mukaan Al-Mukhtar tappoi valtansa aikana 18 000 vihollista, jotka olivat imaami Husainin (as) kuolemaan osallisia. Tämä ajanjakso kesti vain 18 kuukautta.[1]

Al-Mukhtarin marttyyrikuolema

Al-Mukhtar kävi taistelua Mas’abia ja hänen armeijaansa vastaan Harurassa, ennen Kufaa, ja sai  viholliset perääntymään menemästä Kufaan. Taistelun jälkeen Al-Mukhtarin joukot olivat väsyneitä sodasta ja he olivat hajaantuneet ja palanneet koteihinsa Kufaan, kun taas toiset olivat kuolleet taistelussa. Silloin Al-Mukhtar palasi takaisin Kufan palatsiin. Alussa Al-Mukhtarin joukko muodostui 20 000 sotilaasta, kun nyt heitä oli enää 8000, jotka menivät Al-Mukhtarin luo palatsiin.

Mas’ab oli piirittänyt kuvernöörin palatsin Kufassa. Al-Mukhtarin ja hänen joukkonsa olivat käyneet heikoksi veden ja ruoan puutteesta. He tiesivät, etteivät he enää voisi voittaa sotaa, mutta eivät kuitenkaan koskaan antautuisi viholliselle oman kunnian nimessä, koska Mas’ab tulisi joka tapauksessa tappamaan heidät koston nimessä. Niimpä Al-Mukhtar meni yhdessä 19 kumppaninsa kanssa käymään taistelua Mas’abia ja hänen armeijaansa vastaan. Al-Mukhtar sai surmansa kahden veljeksen toimesta, jotka olivat veljiä toisilleen nimeltä Tarfa ja Tarraf, Abdullah ibn Dahajehin pojat.

Al-Mukhtarin kuoleman jälkeen hänen kumppaneistaan oli jäljellä 7000, mutta he eivät totelleet Al-Mukhtarin käskyä käydä sotaa ja he halusivat antautua. Sitten kävi kuten Al-Mukhtar oli sanonut ja Mas’ab surmasi heidät yksi kerrallaan. Silloin Al-Mukhtarin kumppani Bajir ibn Abdullah yritti saada jäljellä olevia kumppaneita tottelemaan ja käymää sotaa Mas’abia vastaan. Joukko oli silloin sanonut: ”Al-Mukhtar käski meitä, mutta emme totelleet häntä, pitäisikö meidän nyt totella sinua?” Silloin jäljellä olevat Al-Mukhtarin joukot antautuivat ja heidät tapettiin samalla tavalla. Lisäksi Mas’ab tapatti 6000 muuta ihmistä, jotka eivät kuuluneet Al-Muktarin joukkoihin eivätkä osallistuneet sotaan.[1]

Al-Mukhtarin valta Kufassa kesti 1,5 vuotta. Hänet tapettiin 14 päivä pyhän Ramadanin kuuta vuonna 67 AH hänen ollessa 67-vuotias. Al-Mukhtarin hauta on Kufan moskeijan itäseinän vieressä ja Muslim ibn Aqilin (as) haudan läheisyydessä.[1]

Al-Mukhtarin ominaisuudet

Al-Mukhtar oli rohkea ja mitään pelkäämätön mies. Hänellä oli terävä mieli ja hän oli nopea vastauksissaan. Hänellä oli hyvät käytöstavat ja hän oli hyvin ystävällinen. Al-Mukhtar oli älykäs ja taitava ymmärtämään asioita perusteellisesti. Lisäksi hän oli luja ja päättäväinen sodissa. Hänet tunnettiin Profeetta Muhammadin (S) talon väen, Ahlul Baytin (as), ystävänä, joka osoitti vihamielisyyttä heidän vihollisiaan kohtaan.[1] Al-Mukhtar kosti imaami Husainin (as) ja hänen perheensä ja kumppaneidensa marttyyrikuoleman, ja taisteli marttyyrikuolemaansa asti rohkeasti ja perääntymättä.

Edellinen blogi: Imaami Husainin (as) perheen vangitseminen

Lähteet

[1] Ali Nazari Munfarid 2011. The Story of Karbala. Englanninkielinen käännös Sayyid Hussein Alamdar. Ansariyan Publications, Qum. Sivut 429–524.

[2] LLUKASZ. Al-Mada’in. Saatavissa: http://www.llukasz.com/al-madain/ (Luettu 28.10.2023)