1 Muharram

1 Muharram 61 AH (680 jKr.) imaami Husain (as) saapui Qasr Banu-Maqatil -pysähdyspaikkaan. Siellä hän havaitsi teltan, hevosia ja keihäitä, jotka kuuluivat Ubaydullah ibn Hurr Jafille. Ubaydullah oli yksi Kufan merkittävimmistä johtajista, joka kieltäytyi auttamasta imaami Husainia (as).

Imaami Husain (as) tapasi joidenkin Ahlul Baytin (as) jäsenten kanssa Ubaydullahin, Ubaydullahin teltassa. Ubaydullah oli kertonut että hän ei ollut koskaan nähnyt ketään Husainin (as) kaltaista. Hän kertoi, että Husainilla (as) oli ainutlaatuista loistoa ja majesteettisuutta, joka ei ollut verrattavissa. Ubaydullah oli niin liikuttunut, ettei ollut koskaan tuntenut sellaista kunnioitusta ketään kohtaan. Heti kun hän näki imaamin kävelevän yhdessä lasten kanssa, jotka liikkuivat Husainin (as) olemassaolonsa kynttilän ympärillä kuin koit, hän katsoi hänen partaansa, joka oli musta kuin Korpin siivet.

Imaami Husain (as) oli sanonut Ubaydullahille: ”Voi Hurrin poika! Kaupunkisi ihmiset kirjoittivat minulle kirjeitä, että he tukevat minua, ja pyysivät minua tulemaan lähelle heitä, mutta se, mitä he olivat luvanneet, ei ollut oikein. Olet tehnyt paljon syntiä; etkö toivo, että katumuksen kautta säädylliset tekosi puhdistuvat?”

Ubaydullah vastasi: ”Oi pyhän profeetan (S) poika, kuinka on mahdollista hyvittää kaikki nuo synnit?”

Imaami Husain (as) sanoi: ”Tue profeettasi (S) tyttären poikaa.”

Ubaydullah vastasi: ”Allahin nimeen! Tiedän, että kaikki, mikä sinua seuraa, saa iankaikkisen pelastuksen tuomiopäivänä. Mutta silti minun apuni ei auta sinua vihollisten kanssa. Kufassa ei ole sinulle auttajaa; Enkä myöskään minä auta sinua, koska en ole itse valmis kuolemaan. Ota tämä hevonen! Se kuuluu sinulle!”

Imaami Husain (as) vastasi: ”Nyt kun et ole valmis auttamaan minua, en tarvitse sinua enkä hevostasi. En kutsu hairahtaneita avuksi, mutta neuvon sinua, jos voit, siirry paikkaan, jossa et kuule avunhuutoani etkä ole taisteluni silminnäkijä. Allahin nimeen! Joka kuulee huutoni eikä auta minua, Allah heittää hänet tuleen.”

Saman päivän yönä imaami Husain (as) näki ennenunen heidän tulevastaan marttyyrikuolemasta ja kertoi siitä pojalleen Ali ibn Husainille (as): ”Näin miehen hevosen selässä joka sanoi: Tämä ryhmä matkaa ja heidänkin kuolemansa kulkee heidän takanaan.” Imaami (as) tiesi, että tämä on uutinen heidän kuolemastaan, joka on annettu heille. Ali ibn Husain (as) oli vastannut: ”Meillä ei ole pelkoa kohdata kuolemaa ja kuolla pysyessämme totuudessa.”

Seuraavana päivänä Imaami Husain (as) yhdessä seuraajiensa sekä Ubaydullah ibn Hurrin ja hänen sotureidensa kanssa matkasivat ja saapuivat Karbalan maahan.

Edellinen artikkeli: Muharram – Karbalan tragedia ja muistojuhla

Seuraava artikkeli: 2 Muharram – Imaami Husain (as) saapui Karbalaan

Lähde

Ali Nazari Munfarid 2011. The Story of Karbala. Englanninkielinen käännös Sayyid Hussein Alamdar. Ansariyan Publications, Qum. Sivut 165–169.