10 Muharram, Ashura – Imaami Husainin (as) ja hänen seuraajiensa marttyyrikuolema

Imaami Husainin (as) liike

Imaami Husainin (as) kuolemasta on yli 1300 vuotta, mutta hänen tarinansa elää yhä voimakkaammin. Imaami Husain (as) oli shiia islamin 3. imaami ja Profeetta Muhammadin (S) lapsenlapsi ja 2. imaamin Hasanin (as) veli. Profeetta (S) oli kutsunut imaami Husainia ja Hasania (as) ”Paratiisin nuorten herroiksi”. Imaami Husain (as) ponnisteli säilyttääkseen islamin suuren ja totuudenmukaisen perinnön. Imaamin (as) ponnisteluihin kuuluivat:

– Selventää todellista islamia ja varoittaa muslimeja islamista, jonka Umayyadin hallitsijat olivat vääristäneet

– Julkisen toiminnan harjoittaminen poliittista korruptiota ja sortavaa hallitusta vastaan, joka yritti nöyryyttää ihmisiä

– Herättää ja varoittaa yhteiskunnan merkittäviä henkilöitä

– Ja lopuksi uhrata henkensä vastustamalla suurta tyrannihallitsijaa nimeltä Jazid (Yazid)

Imaami Husainin (as) liike ei koske tiettyä aikakautta, paikkaa tai yhteiskuntaa. Sillä ei ollut tarkoitus pelastaa yhtä kansakuntaa, vaan historia. Imaami Husainin (as) liike taisteli vapauden ja oikeudenmukaisuuden sekä aidon islamin ja totuuden puolesta sortoa, korruptiota ja rappeutumista vastaan. Tämä imaami Husainin (as) viesti on sanoma maailman pelastamiseksi.[1]

Ashura

Perjantaina 10 Muharram, Ashura päivänä, 61 Hijran vuonna (9. lokakuuta 680 jKr.) Irakissa Karbalan aavikolla keskipäivän rukouksen (zuhr) jälkeen imaami Husain (as) ja hänen seuraajansa ja perheenjäseniään kokivat marttyyrikuoleman tyrannihallitsijan Jazidin (Yazid) käskystä. Imaami (as) oli kuollessaan 56 vuotias.[2] Koska imaami (as) ei suostunut alistumaan tyrannialle, hänet määrättiin tapettavaksi. Imaami (as) puolusti hengellään oikeudenmukaisuutta, totuutta ja todellista islaminuskoa ja koki marttyyrikuoleman islaminuskon pelastamiseksi, joka olisi muuten tuhottu tyrannihallitsijan toimesta.

Imaami Husain (as) oli matkalla Mekasta Kufaan, koska kufalaiset shiamuslimit olivat kutsuneet imaamin (as) luokseen käydäkseen yhdessä tyrannihallitsijaa vastaan. Kufalaiset kuitenkin pettivät imaamin, ja imaami (as) jäi yksin alle 100 kumppaninsa kanssa, jotka piiritettiin Karbalassa kymmenien tuhansien vihollisarmeijan sotiaiden toimesta. Imaamin (as) kumppaneista 72 taisteli ja koki marttyyrikuoleman Karbalan taistelussa. Hengissä selvisivät taisteluun osallistumattomat, naisia ja lapsia, jotka otettiin taistelun jälkeen vangeiksi.

Ashura päivänä ennen aamunkoittoa imaami Husain (as) johti aamurukousta (fajr), nosti kätensä ja sanoi: ”Oi Allah, sinä olet ainoa turvani kaikissa onnettomuuksissa; olet ainoa toivoni kaikissa vaikeuksissa; sinä olet ainoa lupaus ahdistuksessa ja kärsimyksessä; joissa sydämet heikkenevät ja (inhimillinen) toiminta muuttuu vähäisemmäksi, jolloin ihminen on omien ystäviensä hylkäämä, ja viholliset nauttivat ilkeästi ja iloitsevat hänen onnettomuuksistaan. Oi Allah, alistun Sinulle; Valitukseni on vain Sinulle vihollisiani vastaan, ja vain Sinulle osoitan haluni ja pyyntöni. Kuka muu kuin sinä voisit elvyttää minut surusta? Sinä yksin olet jokaisen siunauksen vartija ja jokaisen erinomaisuuden mestari ja viimeinen keino jokaiseen toiveeseen.”[2]

Imaami Husain (as) nousi ja sanoi kumppaneilleen: ”Jalomielinen ja ylevä Herra on määrännyt niin minun kuin teidän marttyyrikuoleman, teidän on pysyttävä kärsivällisenä ja lujana.”[2]

Imaami Husainin (as) seuraajat

Ashura-päivänä imaami Husainin (as) kumppaneiden, jotka kokivat marttyyrikuoleman, määrä oli monien historoitsien mukaan 72, joista noin 17 olin hänen perheensä (Ahlul Bait) perheenjäseniä, mukaan lukien imaamin (as) lapsi Ali al-Asghar, kuuden kuukauden ikäinen poika.[3] Imaami (as) määräsi Zuhayr ibn al-Qayn komentajaksi joukkonsa oikealle puolelle, Habib ibn al-Munzahir al-Asadin komentajaksi vasemmalle puolelle ja veljensä Abbas ibn Ali (as) lipunkantajaksi (Alamdar). Lisäksi imaami (as) määräsi telttojen, joissa naiset ja lapset olivat, takana olevan kaivannon polttopuiden sytyttämistä esteeksi vihollisten hyökkäyksille telttojen takapuolelta.[2]

Vihollisjoukkojen lähestyminen

Komentajan Omar ibn S’ad joukot lähestyivät imaami Husainin (as) leirin telttoja ja näkivät leirin ympärillä olevan palon. He alkoivat kirota ja pilkata imaamia (as) ja silloin imaamin (as) kumppani halusi ampua vihollista nuolella. Silloin imaami Husain (as) sanoi: ”Älä ammu häntä nuolella, koska en halua aloittaa sotaa heidän kanssaan.”[2, 4]

Imaami Husainin (as) saarna

Imaami Husain (as) piti puheen, jonka Omar ibn S’adin armeija pystyi kuulemaan, ja sanoi: ”Oi ihmiset! Kuunnelkaa sanojani, älkääkä kiirehtikö aloittamaan sotaa, jotta voisin muistuttaa teitä velvollisuuksistanne minua kohtaan ja jotta (kertomalla teille todelliset olosuhteet) voisin vapauttaa itseni kaikesta syyllisyydestä (kun hyökkäätte kimppuumme). Jos toimitte oikeudenmukaisesti, saavutatte pelastuksen. Jos ette halua hyväksyä sitä ja olette päättäneet poiketa totuuden ja oikeuden polulta, ’laatikaa siis yhdessä suunnitelmanne (minua vastaan). (Miettikää tarkkaan,) ettei (mikään osa) suunnitelmastanne jää teille epäselväksi. Tehkää minulle sitten (mitä haluatte) älkääkä antako (minun) odottaa. Totisesti, minun auttajani on Allah, joka on lähettänyt Kirjan, ja Hän on hurskaiden tuki ja suojelija.’” (Koraani 7:196) [2, 4, 5]

Imaami Husain (as) jatkoi puhettaan: ”Muista sukulinjaani ja katso kuka minä olen. Katsokaa ja moittikaa sitten itseänne. Miettikää, onko oikein tappaa minut ja loukata naisten kunniaa. Enkö minä ole Profeettasi (S) tyttären poika? Joka uskoi enemmän kuin kukaan muu Allahiin ja joka uskoi siihen, mitä Hänen Profeettansa, siunatkoon Allah häntä ja hänen perhettään, on tuonut hänen Herraltaan.”[2, 4]

”Eikö Hamza, marttyyrien herra, ollut setäni? Eikö Ja’far, se, joka lentää taivaassa, ollut setäni? Etkö ole kuullut Allahin Profeetan (S) sanoja, siunatkoon Allah häntä ja hänen perhettään, minusta ja veljestäni: ’Nämä ovat taivaan nuorten asukkaiden kaksi herraa’?”[2, 4]

”Jos ette usko sanoihini ja teillä on epäilys siitä, Allahin kautta, niin en ole koskaan valehdellut sen jälkeen, kun sain tietää, että Allah vihaa valehtelijoita. Joukossanne on niitä, kuuluisia ja hyveellisiä, jotka voisivat todistaa sanani. Kysy henkilöitä Jabir Ibn Abd Allah al-Ansaria, Abu Sa’id al-Khudri, Sahl Ibn Sa’d al-Sa’idi, Zayd Ibn al-Arqam ja Anas Ibn Malik kertomaan teille, että he kuulivat nämä sanat Allahin Profeetalta (S), siunatkoon Allah häntä ja hänen perhettään, jotta sanojeni totuus voitaisiin todistaa teille. Eikö tämä ole (riittävä) este vuodattamasta vertani?”[2, 4]

Vihollisarmeijasta Shimr ibn Dhi l-Jawshan sanoi: ”Jos se on niin, niin siinä tapauksessa en ole koskaan palvonut Allahia oikealla uskolla!”[2, 4]

Imaami Husain (as) sanoi: ”Epäilettekö, olenko Profeettanne (S) tyttären poika? Allahin kautta, ette löytäisi ketään muuta Profeetan (S) lapsen poikaa kuin minut. Haetteko minulta kostoa jostakusta kuolleesta, jonka olisin tappanut, tai omaisuudestanne, jonka olisin tuhonnut, tai haavasta, jonka olisin aiheuttanut?” He menivät hiljaiseksi ja pysyivät hiljaa, koska heillä ei ollut mitään sanottavaa.[2, 4]

Sitten imaami Husain (as) sanoi: ”Shabath Ibn Ribi, Hajjar Ibn Abjar, Qays Ibn al-Ashath, Yazid Ibn al-Harith, ettekö kirjoittaneet: ’Hedelmät ovat kypsyneet, puutarhat ovat vihertyneet, tule tänne, niin täällä odottaa valmis armeija.” Qays Ibn al-Ashath sanoi: ”En tiedä mistä puhut! Jos alistut sukulaistenne (Banu Umayya) auktoriteetille, näet vain pelkkää hyvää.”[2]

Imaami Husain (as) sanoi: ”Allahin kautta, en koskaan ojentaisi kättäni sinulle kuin nöyryytetty mies, enkä pakenisi kuin orja. ’Minä turvaudun Herraani ja teidän Herraanne kaikkia niitä ylimielisiä vastaan, jotka eivät usko tilinteon päivään.’”(Koraani 40:27)[5]

Zuhayr ibn al-Qayn ja Burayn puheet

Imaami Husainin (as) kumppanit Zuhayr ibn al-Qayn ja Burayn ibn Khadir pitivät puheet vihollisjoukoille. Zuhayr yritti neuvoa Omar ibn S’adin armeijaa, etteivät he kävisi sotaa imaami Husainia (as) vastaan. He kuitenkin pilkkasivat Zuhayria ja Shimr sanoi: ”Allah tulee tappamaan sinut ja imaamisi (as) muutaman tunnin kuluttua!” Zuhayr vastasi: ”Pelotteletko minua kuolemalla? Allahin kautta, marttyyrikuolema imaami Husainin (as) kanssa on paljon parempi kuin ikuinen elämä kanssasi.”[2]

Omar ibn S’ad valmistautui sotaan imaami Husainia (as) vastaan

Omar ibn S’ad valmistautui hyökkäykseen varmistamalla joukkojensa aseman ja valmiuden imaamin (as) leirin ympärillä. Imaami Husain (as) oli sanonut heille: ”Voi teitä! Mitä vahinkoa teille aiheutuisi, jos kuulette sanani? Kutsun teidät vanhurskaalle polulle. Jokainen, joka noudattaa käskyäni, seuraisi pelastuksen tietä, ja jokainen, joka ei tottele minua, olisi tuomittu. Olette osoittaneet epäkunnioitusta kaikkia käskyjäni kohtaan, ettekä edes halua kuulla sanojani, koska vatsanne on täynnä laitonta vaurautta ja sydämenne on leimattu julmuuden sinetillä, voi teitä! Ettekö halua olla hiljaa ja kuunnella sanojani?”[2]

Imaami Husainin (as) toinen saarna

Kun Omar ibn S’adin joukot olivat hiljentyneet kuuntelemaan imaami Husainia (as), imaami sanoi: ”Oi ihmiset! Suru ja tuho olkoon teille, että kutsuitte meidät ilolla, jännityksellä ja tarpeettomalla ylistyksellä auttaaksemme teitä. Tulimme kiireesti vastaamaan hätäkutsuunne, mutta sen sijaan, että olisitte toivottaneet meidät tervetulleiksi, te veditte meitä vastaan juuri ne miekat, jotka me panimme käsiinne, ja tulen, joka sytytettiin yhteisen vihollisemme puolesta, käänsitte sen meitä kohti! Ja sodassa ystäviesi ja vihollistesi välillä – valitsitte tukea vihollistanne! Huolimatta siitä, etteivät he ole kohdelleet teitä oikeudenmukaisesti, eikä teillä ole toivoa, että he kohtelisivat teitä oikeudenmukaisesti ja ilman meidän vihamielisyyttämme, mikä ansaitsee tämän vihamielisyyden ja rikkomuksen.”[2]

”Voi teitä! Miksi ette luopuneet meistä, kun miekat olivat tupeissaan, sydämet olivat rauhassa ja kaikki oli hallinnassa? Ja aivan kuin kärpäset hyppäsitte kapinaa kohti ja aivan kuin perhoset aloitte taistelemaan toisianne vastaan. Pakanaklaanien selviytyjät! Ja pyhien Kirjoitusten hylkääjät! Voi teitä, te Allahin sanoista poikkeavat! Ja Pyhän Profeetan (S) perinteet unohtavat! Oi te jumalallisen Sanansaattajan lasten ja heidän sijaishallitsijoiden jälkeläisten tappajat! Oi te, joka annoitte arvon ja kunnian halpamaisille! Oi te uskovien kiusaajat! Ja oi te pakanuuden johtajan airut ja Pyhän Kirjan tuhoajat!”[2]

”Kyllä kautta Allahin! Uskottomuus ja lupausten rikkominen on tapanne, juurenne ovat sekoittuneet petokseen ja uskottomuuteen, ja ne ovat kasvaneet niihin. Te olette kaikkein pahanlaatuisimmat hedelmät – jäävät puutarhurisi kurkkuun ja ovat herkullisia anastajien ja rosvojen kurkulle. Allahin kirous olkoon teille sopimusten rikkojat, jotka olitte rikkoneet lujat liittoumat, te olitte asettaneet Allahin omaksi todistajaksenne, ja Allahin kautta te olette noita luopioita! Nyt tämä ilkeä ja ilkeän poika – Ubaydullah ibn Ziad – on rajoittanut minut kahden vaihtoehdon väliin – joko taistella tai tulla halveksituksi! Ja on mahdotonta, että antaisin itseni tulla halveksituksi, Kaikkivaltias Allah, Pyhä Profeetta (S), eivätkä uskovat koskaan suosisi halpamaisuutta minulle. Tahrattomat ja puhdistetut sylit, jotka ovat ruokkineet minua, kunnialliset päälliköt ja kunnioitetut miehet, eivät koskaan suosisi antautumista tai suosisi halpamaisten tottelevaisuutta sen sijaan, että heidät tapettaisiin sankarillisesti. Ja aion taistella teitä vastaan tämän merkityksettömän määrän kanssa kumppaneitani, vaikka kannattajani olivat jättäneet minut yksin.”[2]

Sitten imaami Husain (as) lausui runon:”Jos meistä tulee voitokkaita, olisimme aina olleet voitokkaita. Mutta jos olemme hämmentyneitä, silloinkaan emme ole hävinneet. Meillä ei ole tapana pelätä vihollistamme, sen sijaan tapetuksi tuleminen on meidän kunniamme.”[2]

Imaami Husainin (as) kolmas saarna

Imaami Husain (as) sanoi vihollisjoukoille: ”Ylistän Allahia siitä, että Hän loi tämän maailman ja teki siitä tuhon ja rappion talon ja asetti sen asukkaat erilaisiin olosuhteisiin. Se, jota maailman petos pettää, ei ole älykäs. Jokainen, joka on tyydyttynyt sen viehätysvoimasta, on väistämättä tuomittu. Jottei tämä sana pettäisi sinua, koska se katkaisee siihen vetoavien toivon, kuka tahansa rakastuu tähän maailmaan, se muuttaa heidän ahneutensa pettymykseksi. Näen, että olette kokoontuneet tänne suorittamaan tekoa, joka on suututtanut Allahin.”[2]

”Hän on jo kääntänyt kasvonsa pois teistä, on laskenut päällenne rangaistuksensa ja on jättänyt teidät osattomaksi Hänen siunauksistaan. Olkoon Allah hyvä Herra, ja te satutte olemaan huonoja palvelijoita, jotka tunnustaessaan kuuliaisuutensa ja julistaessaan uskoa pyhään Lähettiläänsä (S) ovat kapinoineet jälkeläisiään (Ahl al-Bayt) vastaan ja päättäneet tappaa heidät. Saatana on vallannut teidät ja olette unohtaneet Kaikkivaltiaan Allahin, olkoon teidät tuhottu yhdessä sen kanssa mitä himoatte. Hei! Olemme Allahin ja katso! Hänen luokseen on meidän palattava. Nämä ovat ihmisiä, jotka uskon hyväksymisen jälkeen muuttuivat pakaniksi.”[2]

Hurr ibn Yazid Riyahi liittyi imaamin (as) joukkoihin

Hurr liittyi imaami Husainin (as) joukkoihin imaamin (as) puheen jälkeen ja Hurr sanoi: ”Oi Allahin Profeetan (S) poika! Olin se, joka kohteli sinua ankarasti pakottamalla sinut jalkautumaan tähän paikkaan. (Hurr oli pienen armeijan komentaja, joka esti ensin imaamia lähtemästä Karbalasta kohti Kufaa) En koskaan uskonut, että he kohtelisivat sinua näin, eivätkä hyväksyisi sanojasi. Allahin kautta! Jos olisin tiennyt, että tämä ryhmä kohtelee sinua tällä tavalla, en olisi koskaan tehnyt niin. Tarjoan syvimmän katumuksen Kaikkivaltiasta Allahin kohti kaikesta, mitä olen tehnyt. Hyväksyttäisiinkö katumukseni?”[2]

Imaami Husain (as) sanoi: ”Kyllä, Allah hyväksyy katumuksesi ja antaa sinulle anteeksi.” Tämän jälkeen imaami (as) kysyi Hurrin nimeä. Hurr vastasi: ”Olen Hurr ibn Yazid.”[6]

imaami Husain (as) sanoi: ”Olet vapaa mies niin kuin äitisi on nimennyt sinut Hurr (vapaa). Olet vapaa niin tässä elämässä kuin tuonpuoleisessa. Voit laskeutua alas hevosesi selästä.” Hurrista tuli vapaa, kun hän uhrasi henkensä imaami Husainin (as) vuoksi.[6]

Hurr vastasi imaamille (as): ”Eikö olisi parempi, että taistelen näiden ratsumiesten kanssa jonkin aikaa ja astun selästä marttyyrikuoleman kunnian saavuttamisen jälkeen?” Imaami (as) vastasi: ”Siunatkoon Allah sinua. Saat tehdä niin kuin haluat.”[6] Myöhemmin taisteluissa Hurr sai surmattua vähän yli 40 vihollista ennen marttyyrikuolemaansa[2].

Imaami Husainin (as) kumppaneiden marttyyrikuolema

Ensimmäisessä taistelussa suurin osa imaami Husainin (as) joukoista kuoli, noin 40 miestä. Ensimmäisen taistelun jälkeen imaami Husain (as) itki apua sanomalla: ”Onko ketään, joka voisi minua auttaa Allahin tähden? Onko olemassa puolustajaa, joka puolustaisi Allahin Lähettilään (S) pyhää jälkeläistä?”[2]

Viimeinen rukous

Imaami Husain (as) rukoili keskipäivärukouksen (zuhr) yhdessä kumppaneidensa kanssa kesken taistelun. Imaami (as) oli kysynyt kumppaneitaan Zuhayr ibn al-Qayn Bajali ja S’aid ibn Abdullah al-Hanafi seisomaan edessään rukouksen ajan ja toimimaan kilpenä vihollisten ampumille nuolille. Al-Hanafi oli saanut 13 nuolesta imaamin (as) ja kumppaneiden rukouksen aikana, ja hän kuoli marttyyrikuoleman. Zuhayr oli kuollut myöhemmin taistelukentällä ensin surmaten jopa 120 vihollista. Viimeinen imaamin (as) tukijoista, joka kuoli oli Suwayd ibn Omroo.[2]

Imaami Husainin (as) puhe kumppaneilleen

Imaami (as) sanoi kumppaneilleen: ”Olkaa lujia, te korotettujen pojat! Kuolema on kuin silta, joka siirtää sinut maallisista vaikeuksista ja tuskista kohti valtavaa Paratiisia, joka on täynnä Allahin iankaikkista siunausta. Kuka teistä ei lähtisi mieluummin vankilasta toivoen lepäävänsä palatsissa? Isäni on kertonut perinteen pyhältä Profeetalta (S), joka sanoi: ’Maailma on uskovan vankila ja ei-uskovien paratiisi, kuolema on uskovan ylitys Paratiisiin ja ei-uskovan silta kohti Helvettiä.’ Minulle ei ole kerrottu valhetta, enkä puhu valhetta.”[2]

Tämän jälkeen imaamin (as) jäljellä olevat kumppanit kävivät taisteluun kohdaten marttyyrikuoleman. Vaikka imaamin (as) joukko oli lukumäärältään pieni, oli se vahva ja menestyksekäs. Omar ibn S’ad oli huomannut kuinka vaikeaa on vastustaa imaamin (as) joukkoja, vaikka heitä oli lukumäärältään kymmeniä tuhansia verrattuna imaamin (as) alle 100 joukkioon. Vihollisarmeijasta joutui hyökkäämään moninkertainen määrä vihollisia yhtä imaamin (as) kumppania vastaan, jotta he pärjäsivät.[2]

Imaami Husainin (as) seurueen telttoihin hyökättiin

Omar ibn S’ad käski hyökätä imaami Husainin (as) leirin telttoihin, sytyttämällä ne tuleen. Teltoissa oli viattomia naisia ja lapsia, jotka juoksivat ulos teltoistaan itkien.[2]

Imaami Husainin (as) perheen marttyyrikuolema

Toisessa taistelussa kun ketään imaami Husainin (as) kumppaneistaan ei ollut enää jäljellä, kohtasi seuraavaksi imaamin (as) perheenjäsenet martyyrikuoleman. Ensimmäinen oli Ali ibn al-Husain – Ali Akbar (as), imaami Husainin (as) vanhin poika, 28-vuotias. On sanottu että hän surmasi 200 vihollista ennen marttyyrikuolemaansa.[2]

Imaami Hasanin (as) pojista koki marttyyrikuoleman Qasim ibn al-Hasan, Abu Bakr ibn al-Hasan, Abdullah ibn al-Hasan ja Hasan ibn al-Hasan. Imaami Alin (as) lapsista koki marttyyrikuoleman Abdullah ibn Ali, Othman ibn Ali, J’afar ibn Ali, Abu Bakr ibn Ali, Muhammad ibn Ali, Abbas al-Asghar, Abbas ibn Ali ja Muhammad ibn Abbas ibn Ali.[2]

Imaami Husainin (as) viimeiset hetket ja Ali Asghar

Imaami Husainilla (as) oli 6 kuukautinen vauva, Abdullah, Ali Asghar, mukana leirissä. Vauva koki suurta janoa ja itki, koska imaami Husainilta (as) ja imaamin (as) kumppaneilta oli estetty veden saanti. Imaami (as) otti mukaan poikansa taistelukentälle ja pyysi vihollisjoukoilta vettä vauvalle, koska imaamilla (as) ei ollut muuta vaihtoehtoa.[7]

Taistelukentällä Imaami Husain (as) piti Ali Asgharia korkealla molemmilla käsillään ja sanoi: ”Jos ette tule näyttämään minulle yhtään armoa, olkaa ainakin armollisia tälle vauvalle.” Imaami (as) oli pyytänyt vettä tälle viattomalle pienelle lapselle, muuten hän kuolisi janoon.” Yksikään Jazidin sotilaista ei tuonut vettä Ali Asgharille. Sen sijaan he ampuivat kolmikärkisen nuolen Ali Asgharin kaulaan, jolloin vauva koki marttyyrikuoleman imaami Husainin (as) käsissä.[7, 8]

Imaami Husainin (as) avunhuuto (Isteghasa)

Kun imaami Husainin (as) kaikki taistelijat olivat kuolleet, eikä ollut ketään häntä tukemassa, imaami (as) seisoi yksin Karbalan aavikon taistelukentällä Kufan armeijan edessä ja sanoi: ”Onko ketään, joka voisi puolustaa Allahin Profeetan (S) pyhää jälkeläistä? Onko keskuudessanne ketään Allahin palvojaa, joka pelkää Häntä minulle kohdistetun tyrannian takia? Onko ketään, joka toivoo Allahilta vastausta avunhuutooni? Ja onko ketään, joka odottaa saavansa palkkion Allahilta minun auttamisestani?”[2]

Imaami Husainin (as) viimeinen saarna

Imaami Husain (as) sanoi viimeisessä saarnassaan: ”Oi Allahin palvelijat! Harjoita Allahin hurskautta ja vältä maailmaa. Jos maailma olisi säilynyt ikuisesti jollekulle ja jos joku olisi pysynyt kuolemattomana – Allahin Lähettiläät olisivat ansainneet eniten kuolemattomuuden. Tämä siksi, koska he olivat tyytyväisiä ja verrattaen tyytyväisempiä jumalalliseen tahtoon. Mutta Allah on luonut tämän maailman tragediaa ja tutkimista varten ja luonut sen asukkaat tuhottavaksi. Maailman jokainen uusi asia kuluu, sen siunaukset ovat väliaikaisia ja sen nautinnot muuttuvat katkeruudeksi. Maailma ei ole pysyvä asuinpaikka, vaan se on paikka varojen keräämiselle. Kerää siis varoja, joista paras on hurskaus; harjoita Allahin hurskautta saavuttaaksesi pelastuksen.”[2]

Imaami Husainin (as) taistelu

Imaami Husain (as) taisteli viimeisenä vihollisarmeijaa vastaan ja on kirjoitettu, että hän tappoi 1950 sotilasta. Kun nuoli osui imaamin (as) pyhään rintaan, on kerrottu, että imaami (as) veti nuolen pois takaa ja täytti kätensä verellä. Sitten hän heitti veren kohti taivasta ja ainuttakaan tippaa verta ei pudonnut maahan.[2]

Imaami Husain (as) koki suuria vammoja ja oli janon näännyttämä. Vihollisarmeija hyökkäsi imaamia (as) kaikista suunnista, ja imaamiin (as) osui nuolia hänen suuhunsa ja kaulaansa sekä keihäitä hänen rintaansa ja kylkeensä. Tämä sai imaamin (as) kaatumaan maahan. Hetkeä myöhemmin imaami (as) sai iskun miekasta päähän mieheltä Malik ibn Numayr al-Kindi. On kerrottu, että imaamin (as) tappoi Shimr ibn Dhi l-Jawshan, joka oli armeijan komentaja. Shimr oli istunut imaamin (as) rintakehän päällä ja lyönyt imaamin (as) pään irti miekalla.[2]

Enkelten itku

Kun imaami Husain (as) koki marttyyrikuoleman, taivaan enkelit alkoivat itkeä ja sanoivat: ”Oi Allah! Tämä Husain (as) on valittusi ja Profeettasi (S) poika.” Sitten Allah ilmoitti viimeisestä odotetusta imaamista, imaami Mahdista (as) enkeleille ja sanoi: ”Kostaisin al-Husainin (as) puolesta hänen kauttaan.”[2]

Edellinen artikkeli: 9 Muharram – Imaami Husainin (as) viimeinen päivä ennen marttyyrikuolemaa

Seuraava artikkeli: Muharram – taivas itki 40 päivää imaami Husainin (as) marttyyrikuoleman vuoksi

Lähteet

[1] Khamenei.ir. We must introduce Hussain ibn Ali (pbuh). Artikkeli 25.2.2023.  Saatavissa: https://english.khamenei.ir/news/9562/We-must-introduce-Hussain-ibn-Ali-pbuh (Luettu 30.7.2023)

[2] Ali Nazari Munfarid 2011. The Story of Karbala. Englanninkielinen käännös Sayyid Hussein Alamdar. Ansariyan Publications, Qum. Sivut 204–287.

[3] A.K. Ahmed. The Hidden Truth About Karbala. Al-islam.org. Saatavissa: https://www.al-islam.org/hidden-truth-about-karbala-ak-ahmed-bsc-bl/chapter-22-ashura-tenth-muharram (Luettu 27.7.2023)

[4] Ahlul Bayt Digital Islamic Library Project Team. The Tragedy of Karbala. Al-islam. Saatavissa: https://www.al-islam.org/tragedy-karbala/karbala (Luettu 27.7.2023)

[5] Shaykh-ul-Islam Dr Muhammad Tahir-ul-Qadri 2015. Pyhä Koraani, suomenkielinen käännös. Minhal-ul-Quran Publications. Yhdistynyt Kuningaskunta. Saatavissa: http://koraani.minhaj.fi/index.html

[6] Ibrahim Ayati. A Probe into the History of Ashura. Saatavissa: https://www.al-islam.org/probe-history-ashura-ibrahim-ayati/chapter-14-imam-husayn-encounters-hurr (Luettu 28.7.2023)

[7] Liaket Dewji. Tears For Karbala. Al-islam. Saatavissa: https://www.al-islam.org/tears-karbala-liakat-dewji/majlis-10-hazrat-ali-asghar (Luettu 28.7.2023)

[8] Khamenei.ir. Day six: The story of the martyrdom of Ali Asghar. Video. Saatavissa: https://english.khamenei.ir/news/9966/Day-six-The-story-of-the-martyrdom-of-Ali-Asghar