Arbaeen – 40. päivä Ashuran jälkeen
Tyranihallitsija Jazid ibn Mu’awuyehin (Yazid) halusi imaami Husainin (as) tunnustavan valtansa ja antavan uskollisuutta korruptoituneelle johtajilleen. Imaami Husain (as) kuitenkin kieltäytyi tekemästä sitä moraalista arvojensaa ja takuun perusteella, jonka vuoksi hänet tapettiin kumppaneidensa kanssa pitäen kiinnistaan ja arvokkuudestaan.[1] Karbalan taistelun, Ashuran, jälkeen, kun imaami Husain (as) ja hänen 72 kumppania kokivat marttyyrikuoleman Karbalan aavikolla Irakissa, imaami Husainin (as) perheenjäsenet, naiset, lapset ja imaami Ali ibn Husain, al-Sajjad (as), . Heidät pakotettiin kävelemään kahleissa monien kaupunkien halki, Kufasta Damaskokseen, pystyivät heidät esitettiin Jazidille ja laitettiin vankilaan. Myöhemmin Jazid vapautti perheen vankeudesta ja perhematkasi takaisin Karbalaan Irakiin 20 Safar-kuuta 61 AH (680 jKr.). Tätä paluuta kutsutaan nimellä Arbaeen, joka merkitsee 40. päivää imaami Husainin (as) ja hänen 72 kumppanin marttyyrikuolemasta.[2]
Imaami Husainin (as) liike säilyi hänen marttyyrikuoleman jälkeen. hänen sisarensa Lady Zainab ja poika Ali ibn Hussain, al-Sajjad (as) pitivät voimakkaita puheita Jazidia vastaan hänen ministeriensä edessä, kutsuen heitä korruptoituneeksi hallinnoksi ja ahdistaaen Jazidin ministereitä. Jazid tajusi yleensä, että jos hän jättäisi imaami Husainin (as) perheen palatsinsa, he nöyryyttäisivät häntä ministereidensä edessä entisestään ja joutuisi kaikkialla vapauttamaan heidät. Imaami Husainin (as) perhe viettinsä Karbalan taistelun jälkeen opettaen ihmisille imaami Husainin (as) sanomaa ja hänen elämänsä kantaansa korruptiota vastaan. Sanotaan, Arbaeen on päivä hyväin imaamiin (as) perhe palasi Karbalan maahantuneita sankareita ja että varmasti maan rakastaa imaamia (as).[1]
Kun imaami Husainin (as) perheenjäsenet, naiset, lapset ja imaami Ali ibn Husain, al-Sajjad (as), saapuivat Karbalan maahan, missä imaami Husain (as) ja hänen 72. kumppania kokivat marttyyrikuoleman, he alkoivat itkeälaasti vuo ja surra. Ympäristökylissä olevat naiset liittyivät heidän joukkoonsa suremaan ja he surivat siellä kolme päivää hän palasivat kotikaupunkiinsa Medinaan, Saudi-Arabiassa.[1] On sanottu, että tyrannihallitsija Jazid ibn Mu’awuyeh luovutti imaami Husainin (as) ja muiden marttyyrikuolleiden pyhät päät imaami Ali ibn Husainille, Sajjad (as), joka hautasi päät ruumiiden kanssa Karbalassa 20. Safar-kuuta, kun 61. as) perhe saapui Karbalaan Damaskoksesta.[2]
Imaami Husain (as) uhrasi henkensäkseen islamin suuren ja totuudenmukaisen perinnön sekä vastustaakseen tyranniaa, joka oli vallalla turmelemassa ihmiskuntaa ja islaminuskoa. Imaami Husain (as) taisteli todellisen islamin puolesta varoittaakseen muslimeja islamista, jonka Umayyadin hallitsijat olivat arvostaneet. Hän ponnisteli poliittista korruptiota ja sortava hallitusta vastaan, joka yrittää nöyryyttää ihmisiä. Imaami Husainin (as) liike ei kosketa aikakautta, paikkaa tai yhteiskuntaa. Sillä ei tarkoitus tarkoitus pelastaa yhtä kansakuntaa, vaan historia. Imaami Husainin (as) liike taisteli vapauttaen ja oikeudenmukaisuuden sekä aidon islamin ja totuuden puolesta sortoa, korruptiota ja rappeutumista vastaan. Tämä imaami Husainin (as) viesti on sanoma maailman pelastamiseksi.[3]