Imaami Ali ibn Husain, Al-Sajjad (as)

Perhe

Imaami Ali ibn Husain (arabiaksi علي بن الحسين‎, Imam Ibn Al-Husayn), tunnettu myös nimellä Zayn al-Abidin (arab. زين العابدين) ja al-Sajjad (as) syntyi Medinassa 5. Shabaan 38 Hijran vuonna (islamista vuotta, jolloin ajanlasku alkoi, kun Profeetta Muhammad (S) matkusti Mekasta Medinaan). Hän oli shiia islamin ja Ahlul Baytin (Profeetta Muhammadin (S) perheen, talon väen) 4. imaami. 3. imaami, imaami Husainin (as) oli hänen isänsä. Hänen setänsä oli 2. imaami, imaami Husainin (as) veli imaami Hasan ibn Ali (as) ja hänen isoisänsä oli 1. imaami, imaami Ali ibn Abi Talib (as). Imaami Sajjad (as) oli vain kaksivuotias, kun hänen isoisänsä imaami Ali (as) kuoli marttyyrikuolemana Kufan moskeijassa. Sen jälkeen koko Profeetan perhe (as) palasi asumaan Medinaan.

Imaami Ali ibn Husain (as) kasvoi imaami Hasanin (as) imaamiuden ja sen jälkeen isänsä imaami Husainin (as) imaamiuden alla. Ihmiset tiesivät heidän olleen Pyhän Profeetan (S) lapsenlapsia ja ihmiset seurasivat heitä sydämessään, mutta pelosta Damaskoksen Ummayadin hallitsijaa kohtaan, Profeetan Ahlul Baytia (as) seurattiin käytännössä hyvin vähän.

Karbalan taistelu

Imaami Sajjad (as) oli mukana Karbalan taistelussa Umayyadin hirmuhallintoa vastaan, joka hyökkäsi imaami Husainia (as), hänen perhettään ja seuraajiaan vastaan Karbalan aavikolla. Imaami Sajjad (as) selvisi Karbalan taistelusta vuonna 680 jKr., koska hän ei voinut osallistua taisteluun sairastumisensa vuoksi. Tämän jälkeen hänet ja muut elossa olleet imaami Husainin perheenjäsenet ja kumppanit vietiin vankeina Umayyadin kalifaatin toisen kalifin Jazidin (Yazid ibn Mu’awiya ibn Abi Sufyan, Yazid I) luo Damaskokseen Syyriaan.

Kotikaupunki Medina

Jazidin pelosta menettää valtakuntansa, hän vapautti imaami Sajjadin (as) perheineen vankeudesta Damaskoksesta yhden vuoden jälkeen ja heidän annettiin palata kotikaupunkiinsa Medinaan Saudi-Arabiaan.  Siellä imaami vietti eristäytynyttä elämää muutaman läheisen kumppanin, seuraajan kanssa. Imaami Sajjadista (as) tuli shiia islamin 4. imaami 10. Muharram 61 Hijran vuonna, kun hänen isänsä imaami Husain (as) koki marttyyrikuoleman. Imaami Sajjadin (as) tehtävä oli johtaa muslimi ummaa (yhteisöä) kohti oikeaa tietä.

Damaskoksessa kaupunki yhä kapinoi Jazidin julmaa hallintoa vastaan, ja he yrittivät suostutella imaamia liittymään heihin. Imaami Sajjad (as) kieltäytyi, koska hän tiesi ihmisten petollisuuden ja epäluotettavuuden, kun he pettivät isänsä imaami Husainin (as) jättäen hänet, hänen perheen ja kumppanit yksin kohtaamaan marttyyrikuoleman Karbalassa.

Ajat olivat vaikeita Medinassa kansalle ja Profeetan perheelle (as). Jazidin armeija hyökkäsi Medinaan, mutta he jättivät imaamin perheen rauhaan. Jazid armeijoineen tuhosi Medinan kaupunkia ja muuttivat Pyhän Profeetan (S) moskeijan likaiseksi hevostalliksi sekä tappoivat satoja viattomia ihmisiä. Kun eri vallankumoukselliset joukot nousivat kostaakseen imaami Husainin (as) veren vuodatuksen, imaami pitäytyi viisaasti erillään niistä, joiden kapinoita hän piti huonosti ajoitettuina, ennenaikaisina. Sulaiman Ibn Surad al-Khuzai ja Mukhtar ibn Obaidah ath-Thaqafi kostivat imaami Husainin (as) kuoleman, ja imaami Zain al-Abidin (as) tunsi myötätuntoa heitä kohtaan; hän rukoili heidän ja heidän menestyksensä puolesta. Imaami oli varovainen ja antoi vaikutelman, että hän oli välinpitämätön, jottei julma hallitsija voinut syyttää häntä mistään kumouksellisuudesta.

Titteli al-Sajjad

Imaami Ali ibn Husainin (as) titteliksi tuli al-Sajjad (rukoukseen polvistuminen) hänen intensiivisten rukousten kumartumisten vuoksi. Hänellä oli tapana mennä Profeetan (S) moskeijaan, ja joskus hän rukoili siellä koko yön. Hänen rukouksista tehtiin myöhemmin kirja, jonka nimi on ”Al Saheefa el Sajjadiya”.

Imaami Sajjad (as) opetti rukouksilla seuraajilleen Jumalan ja ihmisten välistä suhdetta. Kun ihminen kumartuu luojan edessä, hän oivaltaa oman vähäisen itsensä verrattuna maailmankaikkeuden äärimmäisyyteen. Kaikki turhamaisuus tai ego katoaa. Kaikki ajatukset itsensä hemmottelusta katoavat. Hän suhteuttaa itsensä Luojaansa kaikessa nöyryydessä ja ylevässä minässä. Hänen todellinen minänsä herää, joka on olemassa vain auttaakseen muita, sillä he ovat kaikki Jumalan luomia. Tunteet, jotka liittyivät hänen omaan Itseensä, katoavat. Hän tuntee itsensä yksinäiseksi suuressa maailmassa. Hänen ainoa toivonsa on hänen Luojallaan. Jumala yksin antaa hänelle toivon ja merkityksen olemassaololle maan päällä. Yhdessä nämä rukoukset antoivat ihmiskunnalle oikeutensa ja velvollisuutensa toisiaan kohtaan.

Hyväntekeväisyys

Imaami Sajjadin (as) koko elämä kului kaikkien Medinan kaupungin ihmisten auttamiseen. Hänet nähtiin öisin vievän säkki täynnä leipää kaupungin nälkäisille ihmisille. Ihmiset eivät koskaan tienneet imaamin henkilöllisyyttä, joka antoi heille ruokaa ilta toisensa jälkeen, mutta imaamin omat seuralaiset tiesivät sen ja välittivät tiedon myöhemmälle sukupolvelle tietona ja opetuksena. Imaamin kuoleman jälkeen nuo nälkäiset sielut saivat tietää hyväntekijänsä henkilöllisyyden.

Pyhiinvaellus (Hajj)

Imaami Sajjad (as) teki kaikkiaan 30 pyhiinvaellusta (Hajj) Karbalan tapahtuman jälkeen. Joskus hän teki pyhiinvaelluksen kamelin selässä, mutta joskus jalkaisin 250 mailia Mekkaan. Kerran hän matkusti seuraajiensa kanssa. Kun imaami saapui seuraajien kanssa Mekkaan, Mekkaan kohti suuntaava pyhiinvaeltajien joukko oli valtava. Silloin imaamin seuraajat huusivat: ”Tänä vuonna Hajjissa on paljon väkeä.” Imaami vastasi: ”On vain minä, te ja tämä kameli, loput ovat eläimiä.” Imaami opetti Hajjin todellisen merkityksen, joka oli kurkottaa kohti Jumalaa, Allahia koko sydämellä, eikä pitää sitä vain yhtenä rituaalina.

Karbalan tapahtumien muistaminen

Karbalan tapahtumien jälkeen imaami Sajjad (as) vietti elämänsä itkien perheelleen kohdistuneiden julmuuksien vuoksi. Hän itki niin paljon, että joskus hänen vesilasinsa juoma täyttyi kyynelistä, jota hän ei voinut enää juoda. Silloin ihmiset kysyivät: ”Miksi itket niin paljon Ahlul Baytin marttyyrikuoleman takia?” Imaami sanoi: ”En itke perheeni marttyyrikuolemaa, vaan sitä nöyryytystä, jota koko perheemme kohtasi matkalla Damaskokseen, joka oli sanoin kuvaamatonta. Itken naisten ja lasten häpeää.” Sitten hän kutsui ihmiset luokseen ja kertoi heille tarinan Karbalasta ja vankien ahdingosta Karbalan jälkeen.

Ihmiset itkivät äänekkäästi ja viesti levisi. Tämä oli tapa kertoa ihmisille. Muuten ihmiset eivät olisi halunneet tietää. Tragedian kautta viesti saavutti ihmisten sydämet ja se viesti on elossa vielä 1444 vuoden jälkeenkin. Ja Karbalan totuuden ja valheen välinen rajaviiva on edelleen näkyvissä.

Imaamin täti Hazrat Zainab järjesti kokoontumisia Medinan kaupungissa kertoakseen moskeijassa kokoontuneille naisille Karbalan tapahtumista, ja nämä osallistujat levittivät sanomaa kaupungin kaikkiin kolkkoihin sekä Mekkaan ja muihin Hejazin maakunnan kaupunkeihin.

Tämä menetelmä oli niin onnistunut, että Medinan kuvernööri kirjoitti Jazidille siitä ja Jazidin käskystä Hazrat Zainab saatettiin takaisin Damaskokseen. Hän asui siellä jonkin aikaa, jonka jälkeen hänet siirrettiin Egyptiin monarkin käskystä, koska jopa Damaskoksessa hänen yksityistilaisuuksissaan pitämänsä puheet onnistuivat levittämään Karbalan tarinaa. Hazrat Zainab viipyi Egyptissä muutaman vuoden, mutta sitten hänet tuotiin takaisin Damaskokseen, jossa hän kohtasi marttyyrikuoleman. Hänen hautarakennuksensa on Damaskoksessa, aivan kaupungin ulkopuolella, ja pyhiinvaeltajat vierailevat paikassa jatkuvasti. Tässä paikassa on tapahtunut monia ihmeitä. Parantumattomista sairauksista kärsivät ihmiset ovat tulleet rukoilemaan hänen haudalleen ja parantuneet.

Oppilaat

Hiljaisten opetustensa kautta imaami Sajjad (as) jätti jälkeensä Medinaan monia oppilaita, joista huomattavin oli Abu Hamza-e-Thumali, joka jäi levittämään Ahlul Baytin opetuksia islamilaiseen maailmaan. Abu Mikhnuf oli myös kuuluisa imaamin oppilas, joka myöhemmin viidennen imaamin ohjeiden mukaan kirjoitti tarinan Karbalasta kerronnallisessa muodossa, josta tuli osa moskeijaa (Majlis) kaikkialla maailmassa.

Marttyyrikuolema

Ummayadin julma hallinto ei voinut sietää imaami Sajjadin (as) rauhallista elämää. He ymmärsivät, että imaami onnistui tehtävässään levittää isänsä imaami Husainin (as) sanomaa. Tästä syystä Syyrian monarkki Walid Ibn Abdul Malik myrkytti imaami Alin ibn Husainin (as). Hän kuoli Medinassa 25. Muharram 95 Hijran vuonna. Hänen vanhin poikansa Muhammad Ibn Ali Al-Baqir järjesti hautaamisen ja asetti hänet lepäämään Jannatul Baqiin hautausmaahan setänsä imaami Hasanin (as) viereen.

Viides imaami Modammad al-Baqir (as)

Imaami Alin ibn Husain eli 35 vuotta Karbalan tapahtuman jälkeen. Hänen pojastaan Modammad al-Baqir (as) tuli shiia islamin 5. imaami isänsä kuoleman jälkeen, samaan aikaan kun imaami Sajjadin (as) toinen poika Zaid nousi aikansa hallitsijoita vastaan ja kuoli marttyyrikuolemana Kufassa.

Imaami Sajjadin (as) tehtävä

Imaami Ali ibn Husain (as) oli sen ajan imaami ja ihmisten johdatus, ja hänen velvollisuutensa oli opastaa ihmisiä islamin tiellä. Imaami Sajjadin (as) elämä ja sen myötä imaami Husainin (as) jälkeläisten sukulinja säilyi Karbalan taistelun jälkeen, koska imamaatin (imaamien sukulinjan) täytyi jatkua. Hänen tekojensa ja puheidensa myötä islaminusko säilyi ja ihmiset muistivat Profeetan (S) ja Profeetan perheen (as) sekä Karbalan tapahtumat, joita muistellaan yhä tänä päivänäkin vielä 1444 vuoden jälkeenkin aina Muharramin kuun aikaan.

Lähteet

Syed Muhammad Raza Shabbar. The Fourth Imam, ‘Ali Ibn Al Husayn, Zainul Abedeen (as). Story of the Holy Ka’aba And its People. Ahlul Bayt Digital Islamic Library Project 1995-2023. Al-Isalm.org. Saatavilla: https://www.al-islam.org/story-holy-kaaba-and-its-people-smr-shabbar/fourth-imam-ali-ibn-al-husayn-zainul-abedeen (Luettu 25.2.2023)