Imaami Husainin (as) perheen vangitseminen
Karbalan tragedian ja imaami Husainin (as) marttyyrikuoleman jälkeen imaamin (as) perheen naiset ja lapset sekä shiia islamin seuraava 4. imaami Sajjad (as) oli otettu vangeiksi, jotka oltiin kuljetettu Karbalasta Kufaan paljaiden kamelien selässä köytettyinä ja raskaissa kahleissa. Kufalaiset, jotka näkivät vankien saapuvan Kufaan, olivat tarjonneet nälkäisille lapsille leipää, taateleita ja pähkinöitä. Silloin imaami Alin (as) tytär ja imaami Husainin (as) sisko Umm Kuthum (sa) oli sanonut: ”Oi Kufalaiset! Almut ovat uskonnollisesti laittomia meidän perheelle.” Sitten Umm Kuthum (sa) oli ottanut leivät ja taatelit pois lapsien käsistä ja suista, ja kun ihmiset tajusivat heidän välinpitämättömyytensä rikkoessaan imaami Husainin (as) perheen ja kumppanien pyhyyttä, he alkoivat itkeä. Silloin Umm Kulthum (sa) sanoi: ”Oi Kufalaiset! Kuinka voi olla niin että miehenne tappavat meitä ja naisenne itkevät puolestamme? Allah on todistaja ja tuomitsee teidän ja meidän välillä Tuomionpäivänä.” Tämän jälkeen itku ja valitus voimistui. Vangitut kulkivat kufalaisten edessä vihollisten kantaen mukanaan imaami Husainin (as) leikattua siunattua päätä, joka loisti kuin kuu. Imaami Husainin (as) ja hänen marttyyrikuolleiden kumppaniensa siunattuja päitä kuljetettiin keihäiden kärjissä Kufassa ihmisten näytteillä.
Lady Zainab (as) piti saarnan
Kun Kufan naiset havaitsivat vangittujen hirvittävät olosuhteet, he alkoivat itkeä, ja samoin tekivät miehet. Silloin imaami Husainin (as) sisko Lady Zainab (sa) sanoi: ”Olkaa hiljaa!” Silloin iso yleisö hiljeni täysin kuten kamelien kaulassa olevat kellotkin. Sitten Lady Zainab (sa) sanoi: ”Voi teitä Kufan kansa! Petoksen yhteisö, joka on peräisin ylpeydestä ja kunniasta! Älköön silmänne koskaan kuivuko kyynelistä eivätkä itkunne koskaan vaikene. Olette kuin nainen, joka purkaa kehräämänsä langan, ja on tullut vahvaksi; olette vannoneet pyhät valanne tekosyynä turmeltumiselle ja tuholle. Mitä teillä on paitsi kerskumista, itsekkyyttä, antagonismia ja valhetta? Aivan kuten naispalvelijat ovat kiireisiä epävarmuudessa ja panettelussa? Ja kuten vihreät rikkaruohot, jotka kasvavat eläinten ulosteiden päällä, tai kuin hopea, jota käytetään hautojen koristeluun – jolla on kaunis ja houkutteleva ulkonäkö – mutta jolla on ruma ja ei-toivottu sisäinen minä!”
”Millaisia huonoja varoja olettekaan keränneet ja lähettäneet lainaksi tuonpuoleista varten sytyttääksenne Jumalan vihan, kutsuen näin Hänen iankaikkista rangaistustaan itsellenne! Itkettekö te veljeni Husainin (as) puolesta – te jotka jätitte huomiotta pyhät valanne ja olette rikkoneet sitoumuksenne? Itkekää, koska ansaitsette sen, itkekää paljon ja naurakaa vähän, koska tämän kauhean tappamisen häpeä vaivaa kauluksianne, ja tämän ikuisen häpeän tahra jää hameenne helmaanne ikuisesti – häpeällinen tahra, jota ette koskaan kykenisi pesemään hameistanne.”
”Kuinka voisitte pestä häpeällisen tahran, kun olette petoksella tappanut pyhän Profeetan (S) rakkaimman lapsen ja Paratiisin nuorten päällikön? Hänet, joka sodan aikana oli linnoituksenne ja suojanne, ja rauhassa oli lohdutuksenne lähde, eikä ollut kuin haava, joka verisellä suulla nauraa teille. Hän oli toivonne vaikeuksissa ja vastoinkäymisissä, ja kun kohtasitte epämiellyttäviä tilanteita ja kiistoja, turvauduitte häneen. Olkaa tietoisia siitä, että omalle iankaikkiselle matkallenne lähettämänne tarjous oli huono, ja tuon suuren synnin raskas paino pysyisi harteillanne ylösnousemuspäivään asti – synti, joka on todellakin suuri ja säädytön.”
”Olkoon teidät tuhottu ja millainen onkaan tuho! Toivon, että teidän (lippunne) käännettiin ylösalaisin ja millainen kääntyminen onkaan! Hedelmättömät yrityksenne eivät tuottaisi mitään tulosta paitsi toivottomuutta. Kätenne ovat katkaistu (ikuisesti) ja omaisuutenne ovat kärsineet tappioita (jopa tämän maailman basaarissa). Olette ostaneet jumalallisen vihan sielullenne ja näin kurjuudestanne ja nöyryytyksestänne on tullut varma tuonpuoleissa. Tiedättekö, kenen pyhän Profeetan (S) maksan olette lävistäneet? Minkä sitoumuksen olette rikkoneet? Millä tavalla olette vetäneet verhotut naiset pois haaremistaan? Mitä pyhyyttä olette rikkoneet ja mitä verta olette vuodattaneet?”
”Olette tehneet hämmästyttävän teon! Niin hämmästyttävän teon, että tämän tragedian kauhun vuoksi on lähellä, että taivaat voivat hajota! Maa voi halkeilla! Ja vuoret saattavat kaatua palasiksi! (Mikä tragedia!) Tragedia, joka on ankara, tuskallinen, kestämätön ja epäsuotuisa. Vaikeuksien monimutkaisuus, josta ei voi paeta. Ja suuruudessaan ja majesteettisuudessaan vastaa maan törmäystä taivaaseen. Ettekö yllättyisi, jos taivaan silmästä sataisi verta tässä kiusaavassa tragediassa?”
”Mikään tuomio ei ole teille halventavampi kuin tuonpuoleisen tuomio, ja niitä (Umayyad-hallituksen hallitsijoita) ei tueta enää missään. Älkää antako tämän hengähdystauon tehdä teistä ylimielisiä, koska Kaikkivaltias Allah on virheetön ja vapaa olemasta harkitsematon asioissa. Miksi ihmistä pitäisi häiritä näkemästä viattoman veren virtausta, koska Hän väijyy koostaakseen teille.”
Tämän jälkeen Lady Zainab lausui: ”Kun pyhä Profeetta (S) kysyi: ’Mitä olette tehneet?’ Samaan aikaan kun olitte viimeinen umma, muslimikansa, erottuen muista. Katsokaa näitä siveitä ja eristäytyneitä jälkeläisteni naisia. Jotkut ovat vankeina ja toiset makaavat veressä. Minun palkintoni – siitä, että olen vilpitön, hyvää toivova opastajanne. Ei olisi pitänyt olla niin, että olette vainonneet rakkaitani. Pelkään todella, että jumalallinen rangaistus laskeutuu yllenne. Kuten jumalallinen kosto, joka tuhosi Iramin kansan.”
Imaami Sajjad (as) piti saarnan
Imaami Sajjad (as) piti histoarillisen saarnan kufalaisille ja sanoi: ”Oi ihmiset! Jokainen, joka tuntee minut, ymmärtää, että kuka minä olen ja se, joka ei tunne minua (pitäisi tietää), että olen Ali, Husainin poika, jolle he panivat miekan kuivuneeseen kurkkuun Eufratin (joen) lähellä, joka kärsi janoa ja ei ollut tehnyt syntiä. Olen sen poika, jonka pyhyyden rajoja rikottiin, jonka omaisuutta ryöstettiin ja jonka perheenjäsenet kahlittiin vangeiksi. Olen sen poika, jonka he tappoivat mitä barbaarisella tavalla.”
”Oi ihmiset! Vannon Allahin nimeen. Muistatteko, että olitte kirjoittaneet isälleni kirjeitä (ja kutsuneet hänet), mutta kohtelitte häntä petoksella? (Muistatteko), että lupasitte olla uskollisia hänelle ja vannoitte uskollisuusvalan hänen edustajansa kanssa, mutta (kriittisessä vaiheessa) jätitte hänet yksin? (Ja ette pidätelleet itseänne tässä) vaan taistelitte sodan häntä vastaan?”
”Olkoon teidät tuhottu! Millaisia (huonoja) varoja olettekaan lähettäneet (ennakolta) itsellenne! Teidän mielipiteenne olivat todella sopimattomia ja ei-toivottuja. Kertokaa minulle, minkä silmän kautta katsoisitte ylös pyhää Profeettaa (S), kun hän sanoisi teille: ’Tapoitte minun Ahlul Baytin (jälkeläiseni), rikkoitte pyhyyteni rajoja, silloin teitä ei enää pidetä minun ummanani (muslimikansana)?”
Kuultuaan imaami Sajjadin (as) puheen, kansa kävi kovaääniseksi ja he sanoivat toisilleen: ”(Ettekö näe) että me olemme tuhonneet itsemme ilman, että tajusimme?”
Imaami Sajjad (as) jatkoi saarnaansa ja sanoi: ”Allahin siunaukset olkoon jokaiselle, joka hyväksyy varoitukseni ja noudattaa suositustani kaikella kunnioituksella Allahiin, pyhään Profeettaan (S) ja hänen Ahlul Baytiinsa (as), koska seuraan pyhän Profeetan (S) tapaa antaumuksella ja toimin hänen ohjeidensa mukaisesti.”
Ihmiset itkivät ja sanoivat: ”Oi Allahin Profeetan (S) poika! Olemme valmiita tottelemaan käskyäsi! Kunnioitamme viestiäsi ja sydämemme on suunnattu sinua kohti ja olemme tukijoitasi! Allahin siunaukset olkoon Teille! Määrää meidät, olemme valmiita taistelemaan sitä vastaan, joka on sodassa sinua vastaan! Joka antautuu käskyjesi alle, olemme rauhassa hänen kanssaan! Otamme Jazidilta (Yazid) vallan pois ja pidätämme hänet! Me inhoamme kaikkia, jotka ovat sortaneet perhettäsi ja kostaisimme heille pyhän verenne puolesta!”
Sitten imaami Sajjad (as) sanoi: ”Ei koskaan! Oi te uskottomat huijarit! Teidän ja toiveidenne väliin on vedetty verho. Haluatteko kohdella minua samalla tavalla kuin toimitte esivanhempieni kanssa? (Voitte olla varmoja, etten koskaan vaikuttuisi joutavasta puheestanne, eikä koskaan tapahtuisi, että johdatatte minut valitsemallenne polulle)! Noiden kamelien Herran kautta. Kamelien jotka kuljettavat pyhiinvaeltajia Mekasta Munaan. Haavani, joka aiheutui sydämeeni eilen isäni, hänen lastensa ja seuralaisteni verisen joukkomurhan vuoksi, ei ole vielä parantunut.”
”En ollut edes unohtanut pyhän Profeetan (S) lähdön arpia, kun isäni, hänen lastensa ja isoisäni kivut ja tragediat harmaannuttivat hiukseni ja partani. Ja vieläkin tunnen tämän katkeruuden maun kurkussani, ja näiden sydäntä särkevien tragedioiden surut ovat edelleen jääneet rintani kylkiluihin! Pyyntöni teille on tämä: (olkaa ainakin puolueettomia!) Ette ole toimineet tukijoinamme ettekä osoittaneet vihamielisyyttä meitä kohtaan!”
Imaami Husainin (as) perheen vangitseminen
Ubaydullah ibn Ziad oli määrännyt imaami Husainin (as) perheen ja hänen eloon jääneet kumppanit vangittavaksi vankilaan. Hän piti heitä vankeina Kufassa. Kun Ibn Ziad oli ilmoittanut Jazidille (Yazid) imaami Husainin (as) kuolemasta, Jazid määräsi tuomaan marttyyrikuolleiden päät ja eloon jääneet vangitut Syyrian Damaskokseen.
Kansa näytti inhonsa imaami Husainin (as) tappaneen armeijan komentajalle
Kufan ihmiset vetäytyivät armeijan komentajan Omar ibn S’adin seurasta; joka kerta kun Omar käveli heidän ohitse, he käänsivät päänsä pois. Kun Omar meni moskeijaan, Ihmiset näyttivät heidän inhonsa ja poistuivat moskeijasta, ja jokainen kirosi häntä. Niinpä Omar ibn S’ad vetäytyi taloonsa teloitukseensa asti.
Imaami Husainin (as) perheen matka Syyrian Damaskokseen
Kuvernööri Ubaydullah ibn Ziad oli määrännyt imaami Husainin (as) ja muiden marttyyrikuolleiden päät sekä eloon jääneet imaami Husainin (as) vangitut perheenjäsenet vietäväksi Syyrian Damaskokseen tyrannihallitsijan Jazid ibn Mu’awiyehin (Yazid) luokse, Jazidin käskystä.
Matkalla Damaskokseen he pysähtyivät useassa eri pysähdyspaikassa ja pyhiä päitä kuljetettiin ihmisten nähtävillä tarkoituksella. Sotilaat ja imaami Husainin (as) vangitut perheenjäsenet astuivat sisään yhdestä Damaskokseen johtavasta portista 1. Safar-kuuta. Suurin osa kansasta oli kokoontunut sinne, ja vangitut oli tarkoitus paljastaa heille. Sen jälkeen vangitut siirtyivät Damaskoksen kaupungin moskeijan pääportille, jossa heidät oli määrätty vangittavaksi.
Syyrian Damaskos oli ollut vuonna 61 AH 40 vuotta Mu’awiyehin vallan alla. Damaskoksen asukkaat olivat hyväksyneet islaminuskon vasta hiljattain ja he olivat kääntyneet kristinuskosta islamiin. Heidän islaminuskonsa perustui kuitenkin Banu Umayyadin opetuksiin, ja Mu’awiyeh opetti islamia haluamallaan tavalla, joka oli kaukana etiikasta ja islamin harjoittamisesta. Siffinin sodassa Muawiyah sai muodostettua yli 10 000 sotilaan armeijan imaami Alia (as) vastaan. Hän sai kansan kiroamaan imaami Alia (as) ja hänen perhettään.
Ahlul Bayt (as) Koraanissa
Omar ibn S’adin armeija, kufalaiset olivat tappaneet Profeetta Muhammadin (S) perheeseen kuuluvia, Ahlul Baytin (as) eli talon väen, perheenjäseniä Karbalan taistelussa siitäkin huolimatta, että Allah julisti Ahlul Baytin synnittömäksi ja puhtaaksi ja on suojellut heitä kaikenlaisilta pahoilta teoilta ja synneiltä.
Syyrialainen mies joka iloitsi imaami Husainin (as) kuolemasta ja imaamin (as) perheen, Ahlul Baytin vangitsemisesta ja siitä että he eivät olleet päässeet valtaan, oli imaami Sajjad (as) lausunut hänelle jakeita Koraanista, jossa Ahlul Baytista kerrotaan:
”… (Sanansaattajan) talon väki! Allah haluaa karkottaa teistä kaiken syntien (epäilysten ja rikkomusten) lian ja siunata teitä (täydellisellä) puhtaudella” (Koraani 33:33)
”Sano (Oi Muhammad ihmiskunnalle): ’En minä vaadi teiltä palkkiota (saarnatessani sanansaattajana), vaan (pyydän vain) rakkautta sukulaisilleni'” (Koraani 42:23)
”Ja tietäkää että kaikesta sotasaaliista, minkä otatte haltuunne viidesosa (kuuluu) Allahille, Sanansaattajalle (siunaus ja rauha hänelle ja jälkeläisille) ja (Sanansaattajan) sukulaisille.” (Koraani 8:41)
Nämä jakeet kuultuaan vanha mies kysyi imaami Sajjadilta (as) olivatko he todella Profeetta Muhammadin (S) perhettä, ja kun imaami (as) kertoi että he ovat, vanha mies meni hiljaiseksi ja häpesi. Hän pyysi anteeksiantoa katumuksen kautta. Hän katui kaikkea mitä oli sanonut ja tehnyt. Ja hän sai Allahilta anteeksi.
Suuri juutalainen oppinut tapasi Jasidin
Damaskoksessa imaami Husainin (as) vangitut perheenjäsenet ja kumppanit lähetettiin Umayyadin suureen moskeijaan ennen kuin heidät oli lupa viedä Yazidin ja hänen kumppaneidensa luokse. Heistä 12 oli miespuolisia henkilöitä, joiden kädet oli kahlittu heidän kauloihin ja vangitut oli kahlittu toisiinsa kiinni.
Imaami Sajjad (as) piti vaikuttavan saarnan, joka sai ihmiset kyyneliin, motivoitumaan ja heräämään. Yksi suuri juutalainen oppinut oli kysynyt Yazidilta: ”Kuka on tämä nuori mies? ”
Yazid vastasi: ”Hän on Ali ibn Husain.”
Juutalainen kysyi: ”Kuka on Husain? ”
Yazid vastasi: ”Ali ibn Ali Talibin poika.”
Juutalainen kysyi: ”Kuka on hänen äiti? ”
Yazid vastasi: ”Profeetta Muhammadin tytär.”
Juutalainen vastasi: ”Kunnia Allahille! Tämä on pyhän Profeettasi (S) tyttären poika, jonka olet tappanut? Minkälainen huono seuraaja olet ollut Profeettasi lapsille? Allahin kautta, jos profeettamme Moses Imran (as) olisi jättänyt lapsen keskuuteemme, luulen, että olisimme kunnioittaneet häntä melkein palvonnan rajaan asti, ja mitä sinuun tulee, sinun Profeettasi (S) on lähtenyt tästä maailmasta vasta eilen ja tänään sinä olet kapinoinut hänen poikaansa vastaan lävistämällä hänet miekallasi? Voi yhteisöäsi!”
Silloin Yazid menetti malttinsa ja määräsi juutalaisen oppineen hakattavaksi. Juutalainen nousi ja sanoi: ”Jos haluat tappaa minut, en pelkää! Olen löytänyt Toorasta, että kuka tahansa tappaa profeetan lapsen, olisi kirottu ikuisesti ja hänen paikkansa olisi Helvetissä.”
Imaami Husainin (as) perhe vangittuna Damaskoksessa
Imaami Husainin (as) perhe oli vangittuna Damaskoksessa turmassa. Ja eräänä yönä Sakinan nukkuessa hän heräsi itkien ja alkoi etsiä isäänsä kaikkialta. Kaikki pyhät naiset yrittivät lohduttaa häntä, jotta hän lopettaisi itkemisen, mutta hän ei saanut rauhaa ja sanoi: ”Missä on isäni? Näin hänet juuri äsken.” Naiset alkoivat itkemään samalla kuin lapset nyyhkyttivät. Silloin Yazid heräsi unesta ja sai selville itkun syyn, jolloin hän oli käskenyt viemään Sakinan isän, imaami Husainin (as), katkaistun pään Sakinan luokse. Kun Sakina näki isänsä siunatun pään, hän sanoi: ”Oi isä! Kuka on peittänyt sinut omalla verelläsi? Kuka on katkaissut suonesi? Oi isä! Kuka on tehnyt minusta orvon lapsuudessani? Oi isä! Sinun jälkeesi, keneen voisin sitoa sydämeni? Kuka kasvattaisi orposi? Oi isä! Kuka on täällä olevien naisten ja vankien huolenpitäjä ja lohduttaja? Olisinpa ollut lunnaat puolestasi! Olisinpa ollut sokea! Toivon, että minut olisi haudattu maan alle sen sijaan, että näkisin verellä värjätyn partasi!” Silloin Sakina pyörtyi ja vaipui tajuttomaksi, eikä enää herännyt. Niin Sakina kuoli marttyyrikuoleman Damaskoksen tyrmässä.
Imaami Husainin (as) perhe vapautettiin
Viikon jälkeen Yazid päätti palauttaa imaami Husainin (as) eloon jääneet vangitut perheenjäsenet ja kumppanit takaisin heidän kotiinsa Medinaan. Imaami Sajjad (as) palasi heidän mukanaan. Yazid tarjosi heille kompensaationa heidän kokemastaan kärsimyksestä rahaa. Silloin imaami Husainin (as) sisko Umm Kulthum (sa) sanoi Yazidille: ”Kuinka säädytön ja häpeämätön todella olet? Kuinka inhottavaa on, että olet tappanut veljeni ja hänen perheenjäsenensä ja haluat nyt tarjota korvauksena vaurautta ja rahaa? Emme koskaan hyväksyisi tätä sinulta.”
Edellinen artikkeli: Muharram – taivas itki 40 päivää imaami Husainin (as) marttyyrikuoleman vuoksi
Lähde
Ali Nazari Munfarid 2011. The Story of Karbala. Englanninkielinen käännös Sayyid Hussein Alamdar. Ansariyan Publications, Qum. Sivut 321–401.